keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Kinnasneula, neulakinnastekniikkaa

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Edit. Pahoittelut haamupostauksesta, poistin tekstistä toimimattomia linkkejä.
Edit 2. Täällä nyt tänään oikein säädetään, koittakaa kestää. ;) Vaivasi, kun tuolla bloglovinissa oli blogi vanhalla nimellä. Siksi linkki alussa, muokkailin vähän tietoja.

Joulun aikaan minulla oli kirjastosta lainassa viime syksynä ilmestynyt Lankatekniikoiden käsikirja. Se on sellainen teos, jonka aion hankkia omaan kirjahyllyyni. Erityisen mielenkiintoisia olivat jokaisen kappaleen alussa kerrotut eri lankatekniikoiden historiikit. Ja kirjassa oli esitelty sellaisia tekniikoita, joihin en ollut aiemmin missään törmännyt.

Pitkän aikaa mielessä on ollut neulakinnastekniikan kokeileminen. En voi muuta kuin hämmästellä esiäitejämme, jotka ovat tällä tekniikalla pyöräyttäneet niin lapaset kuin villasukatkin. Olin kuvitellut, että neulakintaan tekeminen on ihan helppoa, mutta miten väärässä sitä voikaan olla. Yhden joulunpyhän uhrasin ja lopputulos on nähtävissä näissä kuvissa.


Juu, ei voi sanoa, että olisin ollut kovin tuottelias. En oikein ymmärtänyt kirjan kuvallisia ohjeita, mutta löysin tämän neulakinnassivuston. Minulla on ihan se käsitys, että sivuston tekijä on sama kuin Lankatekniikoiden käsikirjassa, mutta en me vannomaan, kun en voi nyt asiaa kirjasta tarkistaa. Sivuilla on paljon linkkejä videoihin ja itse opettelin tekniikkaa tämän videon avulla.





Paras tapa neulakinnastekniikan opetteluun olisi varmasti se, kun kokenut neulakintaiden tekijä istuisi vieressä ja näyttäisi kädestä pitäen kuinka homma toimii. Välillä ainakin tunsin itseni tosi luupääksi, enkä meinannut millään päästä edes alkuun. Neulakinnassivusto on todella upea ja samoin videoiden eteen on nähty paljon vaivaa, joten taitojen opiskelu on kenen tahansa ulottuvilla.


Tekniikan oppiminen oli minulle mielenkiintoinen, mutta hyvin haastava kokemus. Eipä sitä niin vaan neulottukaan lapasia. Itseasiassa harjoittelu pitäisi aloittaa taas alusta, kun olen varmaan jo autuaasti nohtanut koko tekniikan. Sitäpaitsi silmukkatekniikoita on lukuisia erilaisia, joten haastetta riittää pitempäänkin neulakintaita ahkeroineelle.

Vasemmanpuoleinen pikku myttyrä on siis aloittamani lapasen kärki. :) Oikeanpuolimainen on vain harjoittelupätkä, mutta kuvat eivät näytä ollenkaan sitä, kuinka monta kertaa purin ja neuloin tuota pikkupätkää uudelleen ja uudelleen. Neuloksen purkaminen on muuten melko työlästä, koska se ei purkaudu lainkaan niin kuin virkattu tai neulottu neulos. Jokainen pisto on purettava erikseen. Oikeastaan olisi pitänyt ottaa harjoitteluun jotain vähemmän tärkeää lankaa kuin tämä  syntymäpäivälahjaksi saatu kasviväreillä käsinvärjätty, mutta kun minä tosiaan kuvittelin tuosta noin vaan sukkelaan kinnasneulailevani ne lapaset...

Taustalla muuten näkyy joululahjaksi saamani nahkakantinen, käsintehty muistikirja. Anoppi oli sen jostakin kirpputorilta täysin käyttämättömänä pelastanut. Muistikirjassa on kaksi käsin sidottua lehtiötä, joihin voin kirjoitella tärkeitä muistiinpanoja projekteistani. :)

2 kommenttia:

vilukissi kirjoitti...

Ihana muistikirja!

Kuule ... mulla on sulle ohje tohon neulaskinnastekniikkaan tai siis sellaiseen valejuttuun...osaan virkata nyt virkkuukoukulla melkein samaa jälkeä kuin teen neulallakin! Ilmoita, jos kiinnostaa! Itse en ole tehnyt neulakinnastekniikalla kuin rannelämmittimiä. On sekin taito ihan kiva omata, edes pikkasen. Ihailen kyllä esiäitejä kanssa, miten ovat osanneet tehdä kaikkea neulalla!

Rouva Silmukkainen kirjoitti...

Joo ehdottomasti kiinnostaa! Olen nimenomaan ihastunut tuohon neuloksen rakenteeseen ja ulkonäköön. Haluan kyllä oppia oikeaa kinnasneulatekniikkaakin, mutta haluaisin juuri tuosta langasta lapaset, jotka ainakin näyttää kinnasneulatekniikalla tehdyiltä. :) Lanka itsessään on niin kaunista, että pitsineuleet tai palmikot on liikaa ja tavalliset oikein neulotut vähän tylsät.