perjantai 29. marraskuuta 2013

Silkinvärjäystä ja kankaanpainantaa

Tässä taannoin minulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla silkinvärjäystä ja kankaanpainantaa. Olin itseasiassa harkinnut kuluneena syksynä meneväni kankaanpainantakurssille, mutta oli niin paljon kaikkea muuta, että en ehtinyt. Neulominen on ehkä se lempiharrastus, mutta syrjähyppyjä muille alueille tulee tehtyä tämän tästä. Maailmassa olisi niin miljoona mielenkiintoista kädentaitoa, mitä voisi kokeilla!


Silkkihuivissa on käytetty kolmea väriä, vihreää, turkoosia ja tummanharmaata. En ole sen kummemmin perehtynyt silkinvärjäystekniikoihin, mutta tämä huivi on tehty upottamalla vihreään pohjaväriin, rypistelemällä huivi alustalle ja sen jälkeen lisäämällä kahta muuta väriä. Huivi kuivattiin, paistettiin uunissa, pestiin ja silitettiin. Tosi hauskaa, helppoa ja lopputulos oli täysi yllätys, oikein kiva! :)


Huivista tulee vähän sademetsä mieleen. Valitsin värit äitiäni ajatellen, joka huivin sai. Huivi on kooltaan muistaakseni 45 x 160 cm. Olen itsekin ostanut silkkimaalausvärejä yhden askarteluliikkeen loppuunmyynnistä, mutta tuolloin ostin niitä paperin marmorointia varten. Pitäisi etsiä värit jemmasta ja hankkia pari valkoista silkkihuivia, niin voisin jatkaa kokeiluja.  Nämä olisi kivoja joululahjojakin.


Kankaanpainantakokeilut päätin aloittaa vähemmän kunnianhimoisesti tiskiräteistä. Painoin sabloonan avulla kaksi perhoskuvioista tiskirättiä. Väreissä oli hieman helmiäistäkin mukana, se ei kuvassa kovin hyvin erotu. Tämäkin oli niiiiiin kivaa puuhaa!

Joulua on jo vähän valmisteltu laittamalla kynttelikköjä ja jouluvaloja ikkunoihin valaisemaan tätä Pohjolan pimeyttä. Piparkakkutaikinaan on ainekset ostettuna. En ole vielä päättänyt lähetänkö joulukortteja tänä vuonna. Käsitöitä paketteihin on jonkin verran valmistunut ja valmistumassa, mutta yritän vältellä kaikin tavoin jouluahdistusta. Joudun jatkuvasti suitsimaan itsessäni asuvaa touhotussyndroomaa, joka yrittää syöttää päähäni ajatuksia deadlineista, "välttämättömästä" ja ylenmääräisestä siivoamisesta, puunamisesta, koristelemisesta, hamstraamisesta, kokkaamisesta ja leipomisesta, jotta "puitteet joulun vastaanottamiseen olisivat kunnossa". Joulun, niin kuin muidenkin suurien juhlien järjestelyssä saa ja pitääkin olla vipinää, mutta ei liikaa. Kun jouluun on enää pari viikkoa aikaa, kierrän supermarketit ja ostoskeskukset jo kaukaa ja pitäydyn lähikaupoissa ja lähiseudun pienissä pop up-joulupuodeissa, joissa paikalliset käsityöläiset myyvät tuotteitaan. Minun joulussani tärkeintä on pyrkiä rauhoittumaan, ei päättömästi sinkoilemaan ostosparatiiseissa ja tavarataivaissa. En halua, että joulun perimmäinen sanoma, seimen lapsi, hautautuu krääsän tai turhan stressaamisen alle. Tärkeintä joulussa on kiireetön yhdessäolo, traditiot ja tietenkin hyvä ruoka!

maanantai 11. marraskuuta 2013

Varrasvirkattu tuubihuivi

Tein tässä hetki sitten värjäysmokan, joka vaati päästä puikoille tai koukulle. Päädyin jälkimmäiseen vaihtoehtoon ja arvoin haarukkapitsin ja varrasvirkkauksen välillä. Päädyin taas jälkimmäiseen vaihtoehtoon.


Olin hyvin utelias langan suhteen, koska en ollut varma pidinkö siitä vai en. Lopputulos jätti minut oikeastaan yhtä hämmentyneeseen olotilaan. Se ei herätä minussa välitöntä ihastusta, mutta toisaalta ei se ole ihan pläähkään. Pelkään vaan, että siitä huolimatta huivi päätyy johonkin mappi ööhön, koska en oikein tiedä tuleeko sitä itse pidettyä ja onko se kelvollinen lahjaksikaan (omasta mielestäni) kummallisen värityksensä vuoksi.


Olen virkannut suoraa kaulahuivia ja lopuksi yhdistänyt päät piilosilmukoilla, jolloin lopputuloksena on rinkula eli tuubihuivi.



En tiedä onko tämä oikeastaan varrasvirkkauksen oikea puoli, jossa nuo kiinteiden silmukoiden rivit erottuvat selvästi. Itse kuitenkin pidän enemmän toisesta puolesta ja se on siis päällimmäisenä ylemmissä kuvissa.


Olen kerran aikaisemmin tehnyt kaulahuivin varrasvirkkauksella. Lanka on Pirtin Kehräämön liukuvärjättyä karstavillalankaa ja jostain syystä tykkään tosi paljon juuri oranssin ja violetin liitosta, niin räiskyvä kuin se onkin! :) Pahoittelut kovin epäselvistä kuvista, kaivelin ne jostakin arkistojen kätköistä, tämä huivi on annettu lahjaksi vuosia sitten.


Varrasvirkkaustahan nimitetään myös puikkovirkkaukseksi, koska nykyään lenkit tehdään yleisemmin 20 mm puikolla. Minä olen jotenkin tykännyt enemmän viivottimesta apuvälineenä. Jos joku kiinnostuu varrasvirkkauksesta, niin hyvä tutoriaali löytyy esim. Käspaikan sivuilta. Myös Tiitsa on tehnyt oikein hyvän kuvallisen ohjeen varrasvirkkaukseen Oikein nurin sekaisin-blogissaan (blogi ei enää päivity, mutta Tiitsa on luvannut sen säästää juurikin linkkien vuoksi). Pallosilmukka-blogista löysin myös kivan käsilaukun, jossa oli yhdistetty varrasvirkkausta ja tavallista virkkausta.


Tässäpä vielä lopuksi Neiti Silmukkaisen upea näppikäsityö! Olen aivan mykistynyt väreistä ja siitä kuinka monta eri tekniikkaa tauluun on upotettu. Kankaan värjäys, metallilangan muotoilu ja kankaaseen ompelu ja reunoille vielä mosaiikki. Taulu on meillä keittiön seinällä ja piristää ihanasti keskellä kaamosta!

lauantai 9. marraskuuta 2013

Kuplapipot

Omalla kohdallani kuplamania on jatkunut vielä elinvoimaisena. Kaikenlaista tulee mieleen, mitä voisi kokeilla. Ehkä olisi kuitenkin aika tehdä vähän muutakin. Pikkuneiti Silmukkainen sai oman kuplatupsupipon.


Loin 72 silmukkaa tummanpunaisella langalla ja neuloin 1 o 1 n resorin suljettuna neuleena. Kuplakerroksia neuloin 10 edelleen suljettuna neuleena. Lopuksi tein 2 krs. oikeaa tummanpunaisella ja päättelin pipon silmukoimalla. Lapasista poiketen en tehnyt kavennuksia ollenkaan. Pisteinä I:n päälle kiinnitin pipon kulmiin pienet tupsut, jotka tein Kauhavan käsityöfestivaaleilta ostamallani tupsukoneella (vitsit mikä hifistelyvehje).


Ohje: Kuplapipo, inspiraatio Soile Pyhänniskan Kupla-lapasista
Langat: Novita Nalle t.pun. ja Novita Teddy väri 010 valk.
Puikot: 3,5


Hyvin vilkkaasti liikehtivästä mallista oli hankala saada poseerauskuvaa, mutta näkyyhän näissä pipo in action. Ihana siitä tuli!  ♥  Eilen pipoa ulkoiluttaessa sain heti yhden tilauksen pukinkonttiin. Olen muuten tähän asti inhonnut syvästi silmukoimista ja parhaani mukaan kartellut ohjeita, joissa sitä joutuu tekemään. Nyt olen ihan sinut silmukoimisen kanssa ja voisin kuvitella osaavani tekniikan vielä myöhemminkin... ehkä... Nalle ei ole mikään paras lanka pipoon kutitteluefektinsä vuoksi, mutta uskaltauduin sitä käyttämään, kun aluspipona on ohut kypärämyssykkä. Seuraavaan pipoon valitsen kuitenkin Teddyn pariksi jonkun vähemmän kutittelevan langan.


Näistä oli tarkoitus tulla pipolle kaverina lapaset samaa sarjaa, mutta purkuun menee. Resorista tuli liian tiukka. Halusin pitkän resorin, että lapaset pysyy elohiiren käpälissä.


Joku ehkä havaitsi kuvissa virkatun tuttiketjun. Olen tehnyt sen jo aikoja sitten, mutta sopii hyvin pipon ja takin kanssa. Koukun koosta ja langasta ei ole sen tarkempaa muistikuvaa, mutta lanka on puuvillaa. Tässä ohjeentapainen, jos joku haluaa virkata samanmoisen. Virkkaa klipsun metallirenkaan ympäri 5 kiinteää silmukkaa, 5 kjs, yhdistä lenkiksi 1. kiinteään silmukkaan piilosilmukalla, 4 kjs, 2 p renkaaseen, 3 kjs, 3 p renkaaseen, käännä työ, *4 kjs, 3 p edellisen krs:n 3-kjs-kaareen, 3 kjs, 3 p ed. mainittuun kaareen, 1 pitkäpylväs ed. krs:n ketjusilmukoiden yläosaan, käännä työ.* Toista *-*, kunnes nauha on halutun mittainen. Nauhan loppupäähän olen virkannut jonkun matkaa kiinteitä silmukoita, joita on 5 rivissä. Loppupää pujotetaan kumiläpykässä olevasta reiästä ja päätellään neulalla.


Aiemmin neulomani Rupisammakko-lapaset saivat myös parikseen pipon. Pipo näyttää päässä vähän pannumyssyltä. Ehkä pipossa on yksi kuplarivi liikaa. Piposta puuttuu myös tupsut, ehkä ne lieventäisivät pannumyssyvaikutelmaa.


Mukavaa viikonvaihdetta!

sunnuntai 3. marraskuuta 2013

Värjäysmoka

Olen taas tehnyt värjäyskokeiluja uudella metodilla reaktiiviväreillä. Ainahan ei voi onnistua, ei edes joka kerta. En halunnut pieniä pulleasormisia käsipareja tässä hommassa auttelemaan, joten aloitin värjäyspuuhat siinä kymppiuutisten korvilla. Jossain vaiheessa väsy alkoi painaa ja huomasin olevan jo keskiyö ennenkuin esivalmistelut oli tehty  ja hoppuilin vähän värjäysprosessin kanssa. Lopputulos oli sitten tämä. Kaikkea muuta kuin alunperin oli tarkoitus...


Langassa oli tarkoitus olla neljää eri väriä, keltainen on niistä ehkä parhaiten onnistunut. Toisena värinä oli kuivuneen veren väristä punaista, kolmantena punaruskeaa ja neljäntenä tummanruskeaa. (Harmi etten ottanut kuvaa värjäysvaiheessa.) Yritin saada aikaan syksyisiä loppuruskan värejä. Lopputulos muistuttaa heinäkuun loppupuolella niitettyä ja hieman kuivahtanutta tienpiennarkasvustoa. Tummanruskea oli muuttunut sammalenvihreäksi. Lanka on vähän, no, ei oikein minkään värinen. En keksinyt sille edes mitään järkevää nimeä, ja juuri lopputuotteen nimen keksimisessä piilee yksi langan värjäämisen hauskuuksista.

 
Lanka on Ylistaron kehräämön yksisäikeistä valkeaa lampaanvillaa. Vyyhti oli pesemätön ja pesin sen itse ennen värjäystä. Kyllä oli muhevat lampaantuoksut! Mutta minun nenääni lammas tuoksuu vain juurevalta maalaismaisemalta, ei pahalta. Huivia tästä ajattelin virkata haarukalla tai jotain. Pitää vähän testailla miltä nämä värit näyttävät virkattuna tai neulottuna vai joudunko värjäämään uudelleen.