lauantai 28. syyskuuta 2013

Sievät säärystimet

Neiti Silmukkainen ilmoitti, että hän tarvitsee valkoiset säärystimet synttärilahjaksi kaverille. Eihän siinä mitään, ihana välipalatyö, mutta ilmoitus asiasta tuli keskiviikkona ja säärystimet piti olla valmiina lauantaiaamuksi. Tarvittavat tarvikkeet olivat toki valmiina, joten päänsärkyä aiheutti enää helppo ja kiva ohje. Googlettelemalla löysin Koukutetun blogiin ja sitä kautta löysin ohjeen säärystimiin.


Lanka: Drops Alpaca, luonnonv. väri 1101
Puikot: 3,5
 

Sievä ja helppo ohje. Tein vähän lyhyemmät kuin ohjeessa, aloitin resorin, kun pituutta oli 32 cm.


Viimeistelin kevyesti höyryttämällä silitysraudalla ja ompelin resoriin vielä varmuudeksi ohutta, valkoista kumilankaa, että säärystimet ei valahda kovemmassakaan menossa. Tytär tykästyi malliin myös ja tilasi samanlaiset violetin värisestä Novitan Säteestä.

Rentouttavaa viikonvaihdetta kaikille puuhastelijoille toivoo Rouva Silmukkainen!

torstai 26. syyskuuta 2013

Värttinäkehräämisen lyhyt oppimäärä

Muutama viikko takaperin olin reissaamassa Pirkanmaan suunnalla ja samalla tuli poikettua Toikalla. En ollut suunnitellut ostavani mitään erityistä, kunhan käyn tutustumassa myymälään. Niinhän siinä sitten kuitenkin kävi, että ihan yllättäen mukaan tarttui yksi värttinä, karstat ja kehräyskuitua. Olisi pitänyt olla enemmän asiantuntemusta matkassa, kun ostin värttinää, koska valitsemani Ashfordin classic drop spindle on melko heavy duty-vehje, paino 90 g. Valikoimassa ei tosin tainnut olla kuin 2 tai 3 erilaista värttinää, mutta olisi ehkä kannattanut valita se vähän pienempi vaihtoehto. Taisin valita tämän, koska sen voi käsittääkseni muuttaa myös yläpainotteiseksi.


Tässä kokeilin tehdä lankaa tyttärelle ostetuista huovutusvilloista, oliskohan merinoa. Tämä on neljäs kokeilu. Kovin ohutta lankaa en noin isolla värttinällä saanut aikaan.


Aika ihanat jäätelökesä-värit. Tulee ihan amppari-jätski mieleen. :)


Ensimmäiset kokeiluni tein tällä Ashfordin herkullisen värisellä merino ja silkkisekoitekuidulla. Värin nimi on Peppercorns. Tämä oli ihan liian ökykuitua noviisille, mutta sain sentään jotain aikaiseksi.


Vasemmalta oikealle järjestyksessä ensimmäiset kokeilut. Lanka näyttää ehkä enemmän nyöriltä kuin langalta, mutta kyllä ne käyttöön tulee! Olen ylpeä, että ylipäätään sain lankaa aikaiseksi ihan vain itseopiskelemalla netistä ja Tuulia Salmelan Kehrääjän käsikirjasta. Nämä langat on vuoristolaiskerrattu. Monta kertaa kyllä kaipasin sinne värttinäkehräämiskurssille, olisi ollut niin paljon helpompaa, kun opettaja olisi istunut vieressä ja kommentoinut tekemistä.


Oikeankokoiset puikot tämän vahvuiselle langalle voisi olla 4,5-6.


Tässä vielä karstat. Toivottavasti niille tulee tulevaisuudessa paljon käyttöä! 
Olisi tosi mielenkiintoista kuulla muiden värttinäkehrääjien kokemuksia erilaisista värttinöistä. Mitkä ovat parhaat värttinäsi ja mistä olet ne hankkinut? Mitä värttinää suosittelisit aloittelijalle? Lukisin tosi mielelläni kaikenlaisia kommentteja värttinäkehräämiseen liittyen!

- Rouva Silmukkainen

keskiviikko 25. syyskuuta 2013

Minustako kehrääjä?

Olin suunnitellut tänä syksynä osallistuvani värttinäkehräyskurssille. Valitettavasti kurssiajankohta osui niin häjysti samaan aikaan Neiti Silmukkaisen harrastuksen kanssa, että täytyi logististen ongelmien vuoksi luopua ajatuksesta. Matka kurssipaikallekin oli melkoisen pitkä. Kurssin missaaminen jäi vähän kaivelemaan ja puoliso oli kuunnellut kai enemmän kuin puolella korvalla haikeaa värinää äänensävyssäni, koska hän oli hankkinut minulle aikamoisen yllätyksen syntymäpäivälahjaksi.


Hyvin vajavaisella tietämykselläni rukeista en olisi ehkä itse uskaltautunut vielä lähteä ostoksille, mutta vaikuttaa siltä, että puolisko oli osunut melko hyvään yksilöön. Kaikki osat ainakin näyttäisivät olevan tallella. Pientä fiksaamista toki on, mutta mies vakuutti selviytyvänsä korjaustoimenpiteistä. Netin osto-myynti-palstoilla olen nähnyt vaikka minkälaisia rauskoja myytävänä rekvisiitaksi, mutta tämä oli kyllä melko lupaava yksilö.
 

Lyhty on pikkuisen halki ja rullia on vain yksi kappale, mutta rullia voi teettää tarvittaessa lisää ja halkeama on korjattu jo aiemmin ilmeisesti liimaamalla. Toinen kannattimen pohjukka on kulunut ja pyörä hankaa rukin reisiin, mutta tämänkään vian korjaaminen ei pitäisi olla kovin vaikeaa. Löysin muuten aivan loistavan tutoriaalin vanhan rukin ostajalle: 10 yksityiskohtaa perinnerukin hankkijalle.


Rukin onnellisilla omistajilla on tapana nimetä rukkinsa. Tämän rukin pohjasta löytyy ilmeisesti rukin valmistajan nimi ja vuosiluku 1895. Jos nyt oikein tulkitsin tuon nimen, niin se voisi olla Gabriel Wilhelm Ehrström. Valmistajan nimestä päätin sitten johtaa rukille nimen Wilhelmiina. Vähitellen tutustumme toisiimme Wilhelmiinan kanssa. En ole asettanut mitään hirveän suuria paineita ja odotuksia häntä kohtaan, koska onhan hän jo melkoisen kunnioitettavassa iässäkin. Siksi toisekseen olen aloittanut kehräämisharjoitukset ensin värttinällä, mihin aiheeseen palaan seuraavassa postauksessani. 

Kehräämisiin! -Rouva Silmukkainen

keskiviikko 4. syyskuuta 2013

Sohvan uudet vaatteet

Viikonloppuna tartuin haasteeseen, joka oli jo liian kauan odottanut vuoroaan, nimittäin sohvan päällisten ompeluun. Tiesin, että se on työläs homma, mutta en olisi ikinä uskonut, että siihen menee kaksi kokonaista päivää. Päätin kirjoittaa kullekin aikanaan aikuistuvalle lapselleni kirjan kantapään kautta opituista asioista. Voisin aloittaa kirjan vaikka siitä tosiasiasta, että koira+lapsiperheeseen ei kannata hommata valkoista sohvaa. Senhän kyllä tiesin jo sohvaa ostaessani. Ja jos kuitenkin hommaa valkoisen sohvan, siinä on ehdottomasti oltava irrotettavat ja pestävät päälliset. Ja jos kuitenkin hommaa sohvan kiinteillä päällisillä, kannattaa olla niin rikas, että on varaa ostaa joka vuosi uusi sohva. Tai vaihtoehtoisesti pitää olla sellainen mielenlaatu, että likaisen näköinen sohva ei haittaa. Tai sitten on tehtävä niinkuin äiti ja nähtävä ihan hirveästi vaivaa sen niin rakkaan valkoisen sohvan eteen... Mutta paljon vähemmällä vaivannäöllä pääsee, kun ostaa suosiolla tumman sohvan. Irrotettavilla päällisillä tai ilman.


Mietin päällisiä ommellessa, että miksi en ostanut vaikka ruskeaa tai tummanharmaata kangasta. Miksi ihmeessä meillä sohvat pitää olla valkoisia!? Varsinkin kun ne eivät kovin kauaa ole valkoisia. Miten tästä päähänpinttymästä pääsee eroon? Noh, kangasvalinnan saneli pitkälti myös kotiäidin budjetti ja tätä kangasta sain halvalla. Ostin kangasta nimittäin 12 metriä. Jonkin verran sitä jäi vielä johonkin muuhunkin projektiin. Tykkäisin enemmän harmaanvalkoisesta kuin tästä kermanvalkoisesta, mutta kyllä se välttää.

Googlettelemalla sain muuten selville, että kaikista kätevintä sohvan peseminen on painehuuhtelukoneella. Niitä saa vuorokausivuokralle mm. pesuloista. Sillä on hyvä pestä kuvassa näkyvä villanukkamattokin. Aion jossain vaiheessa vuokrata painehuuhtelukoneen ja pesaista sohvan ja vähän muutakin. Painehuuhtelukone ruiskuttaa veden ja pesuaineen nopeasti tekstiiliin ja samantien imee likaveden pois. Itselläni on höyrypesuri ja olen sillä joskus sohvaa pessytkin, mutta en ollut ihan tyytyväinen lopputulokseen. Ainakin nettikeskusteluissa painehuuhtelukonetta on kovasti kehuttu. Se on kuitenkin sen verran arvokas kapine (300- ? €) ja tulee harvoin käyttöön, että en harkitsekaan oman hankkimista. Kirjoitan sitten joskus raportin, että tuliko sohva painehuuhtelukoneella puhtaaksi.


En jaksanut ommella tyynynpäällisiin mitään kaksoisompeleita, joten silitin vaan saumat auki. Kangas on paksua ja toivon mukaan kestää kovaa kulutusta. Kangasta oli niin julmettu määrä, että kutistin sen vaan kappaleiden leikkaamisen välissä silittämällä. Aina pesun jälkeen on tietysti odotettavissa mukava silitysurakka. Mutta jos haluaa käyttää elämäänsä ihan turhaan nysväämiseen, sen sijaan, että käyttäisi vaikka saman ajan ulkosalla auringonpaisteesta ja linnunlaulusta nauttien, niin kannattaa hankkia valkoinen sohva, jossa ei ole irrotettavia päällisiä!

- Rouva Silmukkainen

tiistai 3. syyskuuta 2013

Piha täynnä betonia

Muutama viikko sitten olin kansalaisopiston pihabetonikurssilla. Olin jo pidempään haaveillut betoniaskarteluista, mutta jotenkin vaan ei tullut yksikseen siihen ryhdyttyä. Kurssi järjestettiinkin kuin tilauksesta ja sieltä sai paljon ideoita tulevaisuudenkin varalle! Muutama betoniaskartelukirja oli kirjastosta lainassa ja niistä löytyi paljon kivoja malleja.

 Pyykinpesuainepullolla tehty, voisi toimia vaikka ovistopparina.

 Iso kukkaruukku, tehty muovisessa ruukussa (Tokmannilta 4 €). Muoviruukku muuten säilyi ihan ehjänä ja suht siistinäkin, joten sitä voi käyttää uudestaan valumuottina tai istuttaa kukkia.

 Lintujen uima-altaat, kuviot tehty kuunliljan lehdillä. Kuvasta ei niin hyvin erota, mutta valut ovat kulhomaiset. Kuvassa reunat vielä viimeistelemättä viilalla, hiekkamuotista on tarttunut hiukan hiekkaa reunoihin.

 Pullonpohjiin valetut kynttilänjalat.

 Betonilaatat on tehty grillitassu- ja pihvilaatikkoon. Nämä muotit on muuten ihan parhaita, kestäviä ja betoni irtoaa niistä helposti! Voisin kerätä koko talven jauhelihalaatikoita ja ens kesänä valaa laatat pihapatiolle.

 Sudenkorentojen juoma-allas. Korentolasilaatan olen joskus ostanut kirpparilta 50 sentillä ihan betoniaskarteluja silmälläpitäen.

 Tämä laatta on tehty ison raparperinlehden päälle. Näitä teen varmasti joskus lisää. Tämän yksilön ajattelin sijoittaa kasvihuoneen oven eteen.

 Laattakokeiluja lehdillä. Ylemmässä laatassa käytetty leipävuokaa ja kuunliljan lehtiä. Alemmassa viinimarjapensaan lehtiä.

 Metallisella muotilla tehty möhkäle esittää rapua ja yrttipurkki höysteenään marmorikuulia.

Vanha Arabian ruokalautanen on päässyt palvelemaan lintujen uima-altaana. Pyöreä laatta valettu isoon, muoviseen kukkaruukun aluslautaseen.

Idearikasta tiistaita toivottaa Rouva Silmukkainen!