sunnuntai 30. kesäkuuta 2013

Äidin ja tyttären kesäkassit

Neiti Silmukkaisen ostokset Kauhavan käsityöfestivaaleilta on nyt jatkojalostettu ja lopputulos on todella makee! Kyllä kelpaa tämän kassin kanssa lähteä biitsille. Autoin sanallisesti pohjan virkkaamisen kanssa ja pikkuisen kahvojen kiinnityksessä ja kuteiden päättelyssä, mutta muuten neiti (10 v.) virkkaili kassin täysin itsenäisesti. Mallia otettiin täältä. Koukku oli nro 8.


Niinpä sitten minäkin innostuin virkkaamaan itselleni pienen kesäkassin. Itseasiassa kellaria siivoillessa löysin vuosia sitten Novitan Cocos-langasta neulomani hihattimen, jota en ole ikänä missään julkisesti pitänyt. Lanka oli niin ihanan glitter, että päätin purkaa tekeleen ja tehdä siitä jotain muuta, siis kesäkassin.


Olin vastikään jossain nähnyt ananaskassin Novita-lehden kesä 2007-numerosta ja se näytti kivalle. Kaivoin lehden esiin ja sovelsin vähän ohjetta. Koska lankaa oli vain 200 g, pienensin kokoa 4 ananaskuvion verran sivusuunnassa, mutta silti kassista tuli ihan reilunkokoinen. Mikä tärkeintä, kaikki lanka meni, eikä jäänyt mitään pikkunöttösiä pyörimään nurkkiin. Lanka on niin kirjavaa, että ananaskuviot erottaa vaan hyvällä mielikuvituksella.


Ohje: Novita kesä 2007, nro 53.
Koukku 3,5
Lanka: Novita Cocos 200 g


Olin ihan unohtanut, että tällaistakin kimallelankaa on joskus tehty.

Pienin on päivänokosilla ja muu perhe kalassa, talossa on oudon hiljaista, mutta sekin on niin ihanaa välillä!
-Rouva Silmukkainen

tiistai 25. kesäkuuta 2013

Päivä kellarissa ja Wingspan

Wingspan ei siis valmistunut kellarissa vaan jo muutamia päiviä sitten, mutta sain sen pääteltyä vasta tänään. Ystäväni - jolle olen aina joskus jotain neulonut/lahjoittanut joitakin omia neuleitani - on lahjoittanut langat tähän. Sain siis kaksi kerää huivissa esiintyvää kirsikka-persikka-banaani-tico-ticoa ja pitkään pohdiskelin, mitä siitä voisi syntyä. Sukkia en halunnut tehdä ja sain sitten ahaa-elämyksen Wingspanista. Neule on ollut juuri täydellinen autoneule (= syntyy ihan automaattisesti ilman sen kummempaa aivojen käyttöä etenkin automatkoilla).


Ohje: Wingspan (Ravelry)
Lanka: Novita tico tico väri 852
Puikko: 3,5 (eli se mikä ekana sattui käteen)


Tämän alemman kuvan värit taitaa olla enemmän kohdillaan, vaikka värit ovat oikeastikin melkoisen räikeät. Lankaa meni ihan hipun yli kerän.

Mennään sitten sinne kellariin. Tänään on ollut ihan sietämättömän kuuma ja nihkeä päivä. Olen varmaan joskus jossain aiemminkin maininnut, että en ole mikään auringonpalvoja ja täytyy sanoa, että mieluummin ottaisin vastaan sadepäivän kuin hellepäivän. Ilma on ollut niin painostava, että sitä olisi voinut leikata veitsellä, joten pakenin kellariin ja siivoilin siellä vähän. Järjestelin mm. lankavarastojani ja sortteerasin kirpparille menevää tavaraa. Samalla näpsäisin muutaman kuvan tulevista projekteista.


Ostin kevättalvella kangaspuut ja sain kaupanpäälle kaikenlaista oheismateriaalia. Puut on tarkalleen ottaen 21-vuotiaat ja oikeastaan vasta täysi-iän saavuttaneet, joten ne ovat ihan priimakunnossa. Ei ole mitkään merkkikangaspuut, mutta oikein hyvät ja tukevat, 8-vartiset, kuulemma ostettu aikoinaan Kruununhaasta ja ovat puuseppäopiskelijoiden tekemät. Mukana oli penkki ja iso kasa erilaisia sukkuloita sekä vyyhdinpuut. Sain myös matonkuteita, yhden mattoloimen, poppanakirjan ja nuo kuvassa näkyvät pellavalangat. Pellavalangat ihan selvästi yritti jutella mulle kellarissa ja haaveilin virkkaavani moninkertaisesta langasta jonkinlaisia pieniä koreja. Langat vaan tuoksahtaa tosi tunkkaiselle ja en tiedä miten saisin hajut niistä pois, muuten kuin lopputuotteen pesemällä. Harmillista kyllä, ihan kaikki kaupan päälle saamani tarvikkeet eivät olleet säilyneet käyttökelpoisina ja pari pirtaa ja pingotinta oli ruostunut pilalle, ne heitin romukuormaan. Myös osa kuteista oli niin hapertunutta ja rotanpissin hajuista, että pistin suosiolla menemään. Itse puut on täysin kunnossa eikä mitään kosteusvaurioita havaittavissa. Pääsin itse purkamaankin puut, joten varmistuin siitä, että kaikki tarpeellinen on tallella. Itse kaupantekotilaisuus oli oikein mukava ja haikea samalla kertaa. Rouva, joka minulle myi puut, oli saanut ne aviomieheltään lahjaksi. Mies oli kuitenkin kymmenisen vuotta sitten vammautunut pahasti ja aikaa kutomiselle ei enää oikein löytynyt. Kangaspuut olivat jääneet kesäpaikkaan tyhjänpantiksi. Huomasin, että rouvan oli niistä kuitenkin hieman vaikea luopua, mutta vakuutin niitten pääsevän oikein hyvään ja rakastavaan kotiin. Joimme vielä kaupantekijäiskahvit pitkän kaavan mukaan ja toivoakseni hänelle jäi kaupoista hyvä mieli.

Keskellä vasemmalla on kuva videonauhasta. Talvella kirjastossa oli poistomyynnissä videokasetteja ja ajattelin, että kukahan ressukka niitäkin vielä ostaa... Kunnes tajusin, että minä, minä, MINÄ ostan ne kaikki!!! Sanoin kirjastontädille, että voisin ostaa kaikki kaupaksimenemättömät kasetit könttähinnalla, kun he kyllästyvät säilyttämään niitä. muutaman viikon päästä sainkin puhelun kirjastosta, että nyt olis tarjolla n. 110 videokasettia 20 €:lla. Tein kaupat. Mutta ettepä ikinä usko, että niistä muutamasta pahvilaatikollisesta purettuja videokasetteja tuli 3 jätesäkillistä roskaa, onneksi edes osa materiaalista päätyy kierrätykseen... Nyt minulla on iso laatikollinen videkasetin nauhaa ja aion työstää siitä joskus jotain kangaspuilla. Ideaa mm. täällä, täällä, täällä, ja täällä.

Kankaankutojana olen ihan noviisi. Osaan kyllä polkea ohjeen mukaan, mutta se lieneekin se helpoin osuus kankaan kutomisessa. Esivalmistelut sen sijaan on vielä puoliksi hepreaa, vaikka olenkin joskus luonut lointa ja ollut laittamassa tukille, niisinyt ja solminut polkusia. Voin lämpimästi suositella kaikille aloitteleville kankaankutojille Marjatta Toivosen ja Ulla Lojanderin kirjaa Kankaankudonta. Se on suunnattu peruskoulun yläastetta käyville ja on tasoltaan (rautalangasta väännetty) juuri minulle sopiva ;) Kirja on julkaistu -81 ja kielsin ehdottomasti meidän kirjastoa hävittämästä sitä mihinkään, vaikka sivut olivatkin vähän irtoilleet.

Huh tätä hellettä, viettäisinköhän yönkin kellarissa? Makoisia trooppisia unia toivottelee Rouva Silmukkainen

keskiviikko 19. kesäkuuta 2013

Sukkaa, kukkaa ja kirppislankaa

Viime viikolla valmistui parit sukat. Kalajokia olen katsellut monissa blogeissa ja malli näytti niin viehättävältä kaikessa yksinkertaisuudessaan, että päätin kokeilla niitä fuksian värisestä Viking Vilmasta. Kalajoet oli ihana neule-elämys. Kaaviota oli pakko seurata, mutta se oli helppo ja sukat valmistuivat tosi nopeasti. Lämmin kiitos ohjeesta Tiiinalle Yliveto-blogissa.


Sukat ovat juuri samaa sävyä parhaillaan puutarhassa kukkivan pionin kanssa. 


 Lämpimät ja kauniit.


Voiko villasukilta enempää toivoa?


Löysin kirppikseltä hauskan värisiä lankakeriä eurolla ja alle euron kerä ja aikani hypisteltyä oli pakko napata muutama mukaan. Kun halvalla sai. Taas kerran :) Oikeastaan lanka muodostuu monesta ohuesta erillisestä langasta, jotka on keritty yhteen. Voisivatko nämä olla neulekonelankoja? En päässyt selvyyteen materiaalista, mutta mukavan pehmeät sukat tuli ainakin tuosta tummemmasta violetin sekoituksesta. 


Sukkia aion tehdä kaikista näistä, en oikein muuta käyttöä keksi. Kestävyydestä en tiedä, mutta kun sukat hajoaa, sitten neulotaan uusia :)


Leppoisaa juhannusviikkoa toivottelee Rouva Silmukkainen

perjantai 14. kesäkuuta 2013

Molla Mills ja käsityöfestivaalit Kauhavalla

Tänään on vietetty oikein kiva päivä Kauhavalla! Isäntä oli lähdössä puukkofestivaaleille ja minä puolestaan olin melkein jäämässä kotiin lasten kanssa, mutta niin vaan lopulta pakattiin koko porukka autoon. Pitihän sinne käsityöfestivaaleille päästä, kun paikalla oli virkkaajamestari Molla Mills! Ostin Mollan kirjan jo pari päivää sitten, kun en ollut vielä ihan varma, lähdemmekö Kauhavalle tänä vuonna.


 Molla oli ihan yhtä hurmaava luonnossa kuin kirjan sivuillakin! Kuvassa on syntymässä virkattua kettinkiä.


En tietenkään hoksannut ottaa omaa Virkkuri-kirjaa mukaan, mutta Molla ystävällisesti signeerasi minulle erilliseen paperiin, jonka sain kotona liittää kirjaani. Sainpa vielä käyntikortinkin! 


Kirja on pullollaan hyviä ohjeita, mutta erityisesti ihastuin pastillityynyihin ja kettinkiin. Voin lämpimästi suositella kirjaa sellaisillekin, jotka eivät eläissään ole tarttuneet virkkuukoukkuun, koska sieltä löytyy seikkaperäiset vaihe-vaiheelta tekniikkakuvat ihan ketjusilmukan virkkaamisesta lähtien.


Kangasaitalla oli avoinna poistomyyntipiste, josta olisi voinut tarttua mukaan paljon enemmänkin, mutta eiköhän näissä 20 kartiossa trikookudetta ole ihan riittävästi minulle. Poistopisteessä myynnissä olleet kartiot olivat vain 2 €/kpl ja sillähän niitä tarttuikin mukaan noin monta. Mielessä on lähinnä mattoja, mutta tulisihan noista ihanat pastillityynytkin. Neiti Silmukkainen osti itselleen pari kartiota asteen tummempaa turkoosia  kudetta ja nuo yläkorissa näkyvät hauskat helmikahvat laukkua varten.


Poistopisteestä ostin myös nämä ihanat kimallelangat. Ei aavistustakaan mihin niitä käyttäisin (eivät ehkä kestä koneompelua), mutta ehkä niistä voisi virkata koruja tai laittaa mukaan efektilangaksi johonkin pienempiin virkkaus- ja neuletöihin. Hypistelin vaikka mitä houkuttelevia neulelankapussukoita, mutta jotenkin sain pidettyä pään kylmänä. 


Neiti Silmukkainen virkkasi 4H-yhdistyksen kojussa juuttinarusta pannunalusen ja Sisu pääsi askartelemaan kaulakorun. Siihen olisi saanut tehdä kolvilla hienoja kuvioita, mutta Sisu oli kolvin käyttöön vielä liian pieni. Minä puolestaan kävin Marttojen teltassa kokeilemassa afrikankukan virkkaamista.


Kaikkea muutakin pientä tuli ostettua. "Koneet" pikkuruisten tupsujen tekemiseen, 11,5 mm "hännällinen" virkkuukoukku ts. koukkuamiskoukku sekä ommeltava suljinmekanismi käsilaukkuun. Pitääpä kokeilla, mitä tuolla uudella virkkuukoukulla voisi tehdä. Koukkuaisinko maton? Materiaalia ainakin piisaa. :)

Parit villasukat olisi valmiina ja Neiti Silmukkainen on tehnyt vaikka mitä upeita töitä Näppi-koulussa, pitänee kuvata niitä tänne blogiin lähipäivinä.

Lähtekäähän kaikki joukolla huomenna Kauhavalle puukko- ja käsityöfestivaaleille, Molla Mills on siellä vielä huomennakin! :) -Rouva Silmukkainen

maanantai 10. kesäkuuta 2013

Puutarhassa hiipii kotitiikerit

Näpsäisin muutaman kuvan puutarhasta viime viikolla, samalla kun otin kuvia kotitiikereistä. En vaan ehtinyt päivittelemään, kun lähdimme viikonloppureissulle. Kolmilapsisessa perheessä jo pelkästään pakkaaminen on oma operaationsa ja tuntuu, että matkaan ei päästä millään. Reissu meni oikein mukavasti ja Ihastuttava männynomena (kts. ed. postaus) pääsi lämmittämään äitini hartioita. Oli myös kovasti tykätty, joten eipä menneet taistelut sen projektin kanssa hukkaan.

Tässäpä nämä Kotitiikerit. Kuvaan on päässyt myös aivan vintage taskulamppu, jonka löysin paikalliselta kirpputorilta 2 euron pilkkahintaan. Oli niin kaunis esine, että en vaan päässyt sen ohi.


Kotitiikeri-sukat
Ohje: Neulekirja - Tähkäpää ja muut lempineuleet; Ilona Korhonen & Jenni Österman
Lanka: Drops Fabel Print, väri 543p sekä Drops fabel UniColor, väri 400 (musta)
Puikot: 3,5 ja 2,5 


Neuloin sukan sisemmän varsiosan mustalla Fabelilla, kun en ollut ihan varma kirjavan langan riittävyydestä. Todennäköisesti 100 g olisi kuitenkin riittänyt näihin 38 numeron sukkiin. Mutta toisaalta tuo musta väliosa tuo vielä mukavasti esiin  varren napitusta. Jotain onnistuin munaamaan napituksen suhteen, koska varteen olisi kuulunut tulla 6 napinläpeä. Huomasin asian vasta toisessa sukassa, mutta samapa tuo.
 

Kyllä näitten kanssa on mukava lähteä syksymmällä patikoimaan. :) Ohje oli tosi kiva, voisin joskus pyöräyttää toisetkin. Tykkäsin myös kirjan Bones-sukista ja Annika B.-sukista, ne ovat myös to do-listalla jonain päivänä.


Puutarhassa kaikki tuntuu tapahtuvan nyt jotenkin pikakelauksella (paitsi Tarhadaalioiden kohdalla ei tunnu tapahtuvan mitään, ilmeisesti talvehdituttaminen kellarissa meni pieleen ja esikasvatuskin jäi tekemättä. Istutin pari viikkoa sitten vaan suoraan laatikoihin ja toivoin parasta). Kirpputoritomaatit ovat kuitenkin tehneet mukavan määrän raakileita. Perennapenkkimme taustahahmona huojunut katajavanhus kamppailee kuolinkorinoissaan. Saa nähdä selviytyykö se, vai joudummeko istuttamaan tilalle jotain muuta. Havukasvit ovat olleet kuluneena keväänä kovilla hitaasti sulaneen roudan takia. Pionit kukkivat pian täydessä loistossaan! Ne ovat lempikukkiani. Harmi, että kukat pysyvät nätteinä vain hetken.

Toimeliasta alkavaa viikkoa toivottaa Rouva Silmukkainen

lauantai 1. kesäkuuta 2013

Ihastuttava männynomena!

= Pineapple Delight (Ravelry)

Ihastuin tähän Larisa Valeevan suunnittelemaan ananashuiviin heti ensisilmäyksellä. En itseasiassa muista aikaisemmin nähneeni ananaskuviota neuloen toteutettuna, virkannut olen kyllä niitä enemmänkin. Ohje ei sen sijaan ollut niin kovin ihastuttava suppeutensa vuoksi, mutta alussa "varoitettiinkin", että se on vaikeustasoltaan advanced. Projektin edetessä sainkin todeta, että en ole niin advanced-neuloja kuin olin olettanut. Lopussa kuitenkin kiitos seisoo ja olen lopputulokseen oikein tyytyväinen niin värin kuin mallinkin puolesta. Malli oli haasteellinen ja ihan viimeistelyvaiheessakin uhrasin tovin jos toisen huivin pingottamiseen.



En katsonut kellosta kauanko pingotukseen meni, mutta veikkaan, että ainakin tunti. Ihan hiestä märkä olin sen operaation jälkeen. Pingotin huivin levitettävän vierassohvan patjaan, yksi patjanpuolisko ei riittänyt (80 cm leveä). Neulojakin meni varmaan kilo.


Lanka Drops Alpaca, väri 7238
Puikko 4,5 mm


Taustalla alppiruusukin on aloittanut kukintansa.


Olin ajatellut huiviin ruskeita helmiä, mutta löysinkin kuparinvärisiä (Col. 2100) Gutermannin siemenhelmiä koko 6/o. Pujotukseen käytin 1 mm koukkua. Mielestäni ne sopii täydellisesti sammalenvihreään! Purkissa oli helmiä 13 g ja ajattelin niiden varmasti riittävän. Arvatkaa vaan kuinka kävi? No ei piisannut. En lähtenyt hakemaan uutta purkkia, vaan laitoin helmet hiukan eri tavalla kuin ohjeessa. Kaikki 191 helmeä meni just nappiinsa, jos olisin tehnyt alkuperäisen ohjeen mukaan, olisin tarvinnut 18 helmeä lisää. Pienestä kiinni, mutta mielestäni helmet meni oikein nätisti. (Kirjoitan näitä tylsistyttäviä yksityiskohtia ihan vain muistiinpanoiksi itseäni varten, jos joskus vielä teen toisen samanlaisen).


Tämä huivi on ensimmäinen laatuaan, johon olen tehnyt väliaikaisen aloituksen. Silmukoiden poimiminen huivin puolivälissä meni hyvin, mutta onnistuin tipauttamaan joitakin silmukoita ja epätoivo meinasi iskeä niiden kanssa. Välillä olin valmis purkamaan koko rievun, mutta onneksi en niin tehnyt. Lopputulos on todella kaunis (kunhan ei ala suurennuslasin kanssa tiirata). Jostain syystä tiputtelin useaan eri otteeseen silmukoita ja vaihtelevalla menestyksellä sain ne poimittua ilman purkamista. Neuloin myös ekaa kertaa huiviin lyhennettyjä kerroksia, sitäkään en muista aiemmin tehneeni, paitsi johonkin sukkaan tiimalasikantapään.



Ikinuori äitini täyttää pyöreitä vuosia ja ajattelin häntä ilahuttaa tällä ihastuttavalla männynomenalla. Lisukkeena huivineula.

Tää täti lähtis nyt ulos. Tsau! :) -Rouva Silmukkainen