perjantai 31. toukokuuta 2013

Makustuksia

Täällä on neulerintamalla ollut hiljaista viime päivinä. Säät on olleet niin ihmeellisen ihanat, että kuluneena kolmena päivänä olen vaan pessyt mattoja kotipihalle viritellyssä kuivan maan mattopesupaikassa. Tänään jyrähteli ukkonen muutaman kerran ja pieni ripsaus tuli vettä, mutta sitä plaatua on luvassa enemmän vasta huomenna. Tänä kesänä en ole palanut oikeastaan ollenkaan (paitsi kaulasta ihan vähän), mikä on siis todella historiallista! Siitä kiitos kuuluu lasten aurinkorasvalle suojakertoimella 50 :D, suosittelen oikein lämpimästi kaikille herkkänahkaisille. Ed. mainitusta syystä en todellakaan ole mikään auringonpalvoja ja viihdyn ihan mieluusti varjossa kalkkilaivan kapteenina koko kesän.

Mitään valmistahan ei ole näytettävänä, mutta jotenkin nyt vaan piti tänne päästä jotain keskeneräisyyksiä esittelemään.


Tässä on muotoutumassa jännittävän näköinen putkilo. Ehkä hiha? Alkupäässä työtä kokeilin tuliteriä KnitPron cubics-puikkoja. Ihan kivat. Kevyet. Mukavan teräväkärkiset. Mutta mitään hypetystä tai tuuletuksia en saanut itsestäni puserrettua ulos. On ne vähän paremman tuntuiset käteen kuin perinteiset metallipuikot, mutta tuosta neliskanttisuudesta ei mielestäni ole sen enempää hyötyä kuin haittaakaan. Ja huom. työhön on vaihdettu pienemmät puikot alun jälkeen, joten kuvassa näkyvät on ihan tavispuikot.


Tässä se on. Ihan viittä vailla valmiina. Huomenna päästän sen pinteestä. Tähän projektiin on hukattu verta, hikeä ja kyyneleitä enemmän kuin moneen muuhun, mutta valmis siitäkin lopulta tuli. Stressasin vähän, että miten Drops Alpaca käyttäytyy pingottaessa, kun en ole koskaan aiemmin neulonut siitä huivia. Lanka tuntui niin pehmoiselta, että ajattelin sen palaavan ryppykasaksi välittömästi neulojen irroituksen jälkeen. Onneksi löysin Taija Elon artikkelin pitsilangoista Ullassa ja stressikäyräni laski välittömästi. Jännityksellä odotan lopputulosta.

Ihanaa viikonvaihdetta ja onnitteluja kaikille uusille ammattiin valmistuneille, ylioppilaille, peruskoulunsa päättäville tai muuten vaan kesälaitumille kirmaaville toivottaa Rouva Silmukkainen! :)

tiistai 28. toukokuuta 2013

Ihania kirppislöytöjä

Voi että miten hyvälle tuulelle ihminen voi tullakaan löytäessään jotain kivaa ja kohtuuhintaista kirppikseltä! Tykkään kovasti kierrellä kirppiksillä ja kaikenmaailman rompetoreilla ja mielellään pistän itsekin tavaraa kiertoon silloin tällöin (useammin kyllä pitäisi). Nyt olisi se aika, että jostain pitäisi luopua, kun löytöjä tuli tehtyä vino pino.


Muurahaiskoukut 2 €/kpl (menevät vessaan) ja vaaleat koukut 1 €/kpl, pyykkikyltti 3 €, joka sopii täydellisesti pyykkihuoneen oveen. Posliinihiirulaiset suorastaan kerjäsivät tulevansa ostetuiksi ja enhän minä mietenkään voinut noin kainoja ja anovia katseita välttää, 50 c/kpl. Metallipurkit 3 €/kpl, sulostuttavat ehkä hiirulaisten kanssa lastenhuonetta. Yleensä aina välttelen kaikenlaisen krääsän hamstraamista (sitä kun on jo ihan kamalasti ennestäänkin), mutta liekö helteinen sää pehmentänyt pään. :)
  

Näistä löydöistä olen aivan ääääärettömän onnellinen! Voi sinä ihana ihminen, joka olit kyllästynyt Green Gaten lattemukeihisi ja Blossomin pilkulliseen kulhoon, tulin todella iloiseksi ja astiasi saivat varmasti hyvän kodin! Olen Green Gaten lattemukeja ihastellut ja hypistellytkin mm. Mallan makeissa, mutta näin kotiäitibudjetilla en ole toistaiseksi raaskinut ostaa ja kärsivällisyyttä ei ole ollut aloittaa muki kerrallaan keräämistä. Nämä taitavat olla vähän vanhempaa tuotantoa, mutta se ei haittaa minua, varsinkin kun käytönjälkiä ei ole näkyvissä yhtään! Mukeja siis 8 kpl, aina 2 kutakin kuosia 4 €/kpl ja Blossomin isohko, pilkullinen kulho 4 € myöskin. Siitä onkin mukavaa tarjoilla jätskit kesällä! Nyt lähti muuten kaikki kamalat vanhat ja risat kahvimukit mäjelle!


Viimeisenä, mutta ei suinkaan vähäisimpänä nämä kirppisostokset myöskin. Lupasin hankkia kasvihuoneeseeni vain pari (2) valmista tomaatintainta, mutta oli ihan pakko ostaa kaikki neljä (4), koska olin ihan mykistynyt siitä, kuinka joku oli nähnyt vaivaa näiden kasvattamisessa ja hellimisessä, saanut roudattua ne priimakuntoisina kirppikselle (melkein yhtä priimana sain tuotua ne kotiinkin) ja pitänyt niistä kaikin tavoin huolta, että olivat terhakkana ja kasteltuna odottamassa ostajaansa. Oikein vahvarunkoiset ja kaikinpuolin hienot taimet. Black Pearl 2 x 2,50 € ja Maiket (? tmv.) 2 x 3 € ja sitten ostin vielä kuunliljan taimen 1,50 €. Nämä ilahduttivat minut myös ikihyviksi. Kunhan ilta tässä vielä vähän viilenee, pääsen istutuspuuhiin! :)

Hymyä korvasta korvaan muillekin :) toivottaa Rouva Silmukkainen

lauantai 25. toukokuuta 2013

Karpaloita ja kanervia

Aivan uskomatonta, millä rytinällä kesä on putkahtanut tänne lakeuksille. Päivät on olleet toinen toistaan upeampia ja meilläpäin ei ole satanut ainakaan reiluun viikkoon. Rikkaruohot on jälleen kerran olleet huomattavasti minua nopeampia, mutta sain sentään tänä keväänä raivattua vadelmapehkot hyvissä ajoin ennen silmujen aukeamista. Voikukkaa puskee joka puolelta ja rounduppi-puteli pitää varmaan kaivella lähipäivinä esiin. Päätin kokeilla myös entisen naapurini vinkkiä suolata perennapenkin reunukset. Suola katkaisee mm. juolavehnän juuret ja ne eivät levittäydy nurmikolta kukkapenkkiin. Suolan vaikutus on myös hyvin paikallinen, joten siitä ei ole vahinkoa kukille. Olin vähän epävarma annostelun suhteen, mutta aika näyttää pitääkö laittaa enemmän. Rounduppia aion käyttää tonttimme kulmalla muhivaan jättipalsamiyhdyskuntaan, joka ei ollut näköjään moksiskaan viimekesäisestä kitkemisoperaatiosta.



Idän sinililjat olisivat kaivanneet kipeästi jakamista jo viime syksynä, mutta se jäi... Asumme vasta toista kesää tällä markilla ja viime kesä menikin pääosin vaan ihmetellessä, että mitä kaikkea vihreää miltäkin tontin kulmalta puskee. Viime keväänä kasvatin itse tomaatintaimia ja... juu kasvihuoneeseen ei ollut mitään asiaa ilman viidakkoveistä. Suurin osa tomaateista jäi vihreiksi, kun ne kasvoivat liian tiheässä. Tänä kesänä päätin ostaa pari (2) valmista tomaatintainta ja istuttaa ehkä vähän salaattia kasvihuoneeseen. Ei mitään liian haastavaa. Odotan peukaloni vihertymistä kärsivällisesti. Viime viikonloppuna keitin pullokaupalla (6 mehumaijallista) herukkamehua! Herukoita onkin joka väriä, punaista, mustaa, vihreää & valkoista. Viime vuonna pikkuneiti Silmukkainen syntyi heinäkuun alkupuolella ja kotvasen kuluttua syntymästä olikin jo marja-aika käsillä. Vauvelin vedellessä hirsiä vaunuissa poimin herukat talteen. Sen verran ohjelmaa oli imetyksien ym. merkeissä, että heitin marjat pussitettuina vaan pakkaseen ja ajattelin, että keitän mehua sitten loka-marraskuussa (kun on paremmin aikaa). No joo parempi myöhään kuin ei milloinkaan, mehut pitää juoda äkkiä, kun pian tulee taas uutta satoa.



Tässä ne karpalot ja kanervikot, nallenjämistä neulotut tavissukat. Sen verran niissä on kevättä, että näissä on Novitan valmiiksi kuvioitua Kevät-nallelankaa, lisukkeena siis valkoista ja viininpunaista. Olen neulonut kevätlangasta aikaisemmin kahdet pitkävartiset naisten saapassukat ja voi yök, miten taas olinkaan sortunut ostamaan valmiiksi"kuvioitua". Ne näyttää kerällä aina niin herkullisilta, mutta eivät neuloessa osaa käyttäytyä ollenkaan siivosti! Lankaa meni 77 g ja ovat menossa jämäblogiin. Vieläköhän ehtisin/inspiroituisin jotain jämäilemään? Vihreät Alpacat ovat muuten päässeet puikoilta ja odottavat viimeistelyjä! :)

Lämpöistä ja aurinkoista viikonvaihdetta toivottelee Rouva Silmukkainen

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kaikenlaisia välipaloja

Eilen illalla olin ensimmäistä kertaa tutustumassa paikallisen neulekaffilan porukkaan. Vaikka ihan reipas perusluonteeltani olen, niin silti jänskätti vähän etukäteen, mutta paikalle saapuessani jännitys karisi melkein samantien, niin lämpöisen vastaanoton sain! :) Onneksi en myöskään ollut ainut, joka paikalla oli ensimmäistä kertaa. Helmien kimallus on ollut kanssani samaan aikaan useammallakin (?) kansalaisopiston kurssilla ja neulekaffilaan eksyimme molemmat juuri eilen ekaa kertaa. Tunnelma oli oikein leppoisa ja mielellään osallistun toistekin. :)

Otin mukaan muutaman keskeneräisen käsityön ja tässä niistä yksi. Olin jo kertaalleen virkannut Kauhavan Kangasaitan Lilli-ontelokuteen (väri pellava) jämistä korin, mutta siitä tuli liian leveä ja matala, kun en oikein osannut suhteuttaa kuteen määrää koriin. Purin alkuperäisen reunat ja osan pohjasta ja virkkasin reunat uudelleen 8 nron koukulla. En saanut työtä kaffilassa valmiiksi, mutta kotona virkkasin loppuun. Siitä tuli WC-paperirullien säilytin! Sinne mahtuu mukavasti 5 rullaa, vaikka tästä perspektiivistä tuo päällimmäinen rulla näyttääkin jättimäiseltä. Mitään ohjetta en varsinaisesti käyttänyt, mutta on varmasti hyvin vastaava kuin Kangasaitan ohjeissa, joita löytyy esim tältä sivulta vino pino.


Tässä vähän vanhempaa tuotantoa, mutta näpsäsin kuvan samalla WC:n matosta. Se on virkattu luonnonvalkoisesta Kangasaitan Esteri-kuteesta Kaneli-maton ohjetta mukaillen, jotain säätöä taisi olla taas kuteen riittävyyteen liittyen.. Onneksi tästä kuvasta ei niin hyvin erota, että matto kaipaisi pyöräytystä pesukoneessa...


Heh, kumpikohan on tämän kuvan päätähti, keltainen kodinkone vai vihreä ruttukasa? ;) Siis jos ihminen voi olla täysin rakastunut johonkin kodinkoneeseen, niin tunnustan, minä olen! Nyt niitä vihdoin saa, melkein kaikissa sateenkaaren väreissä. Sammalenvihreät Drops Alpacat ovat päässeet puikoille.


Paljon tämän helpommaksi ei voi enää neulominen mennä. Pyöreä pötkylä (= tuubihuivi) suljettuna neuleena pelkkää oikeaa 40 silmukkaa 20 mm pyöröpuikolla. Että ei muuta kuin syksyä odotellessa. En päässyt ollenkaan röyhelöhuivibuumin aallonharjalle ja nyt sitten käytin 4 kerää (á 100 g) röyhelö-ökylankaa (Schachenmayr Frillyä) allaolevaan pötkylään, jossa langan röyhelöominaisuudet eivät pääse ollenkaan loistamaan. Puolustuksekseni voin sanoa, että idean bongasin lankakaupassa ja kerätkin kun olivat tuhdissa alessa, niin annoin palaa. Ja voihan tämän purkaa ja neuloa uudestaan, jos joskus alkaa kaduttaa. Ihan maatuskamummolta näytän jälkimmäisessä kuvassa. :) Ostin näiden lisäksi kolme muutakin eriväristä smc:n röyhelöhuivilankakerää  (Argentina ja Argentina Color), mutta aion kehitellä niistä jotain muuta kuin röyhelöhuiveja. Kävi Sulo Vilénit, että ostin kun halvalla sai. Kaikeksi harmiksi vähän aikaa sitten Seinäjoelta löytämäni lankakauppa Kudoke Galleria nimittäin loppuunmyy toukokuun ajan ja sieltä nämäkin kotiutuivat.

 No eipä sitten tällä erää muuta kuin keväistä keskiviikkoa toivottaa Rouva Silmukkainen

Edit: Piti vielä lisäämäni, että sydämellisesti tervetuloa kaikki blogini uudet lukijat! Ihanaa, kun olette lisääntymään päin :D, että ei tarvii ihan vaan eetteriin kirjoitella.

torstai 9. toukokuuta 2013

Pirtanauha

Ennen kangaspuiden hankkimista kävin ostamassa itselleni nauhapirran. Mitään sen kummempaa suunnitelmaa ei ollut, mitä aikoisin sillä tehdä, mutta olen aina ollut hyvin kiinnostunut kaikista perinteisistä käsityömenetelmistä ja -välineistä. Käsityötarvikkeiden suhteen minun täytyykin tunnustautua hamstraajaksi. Liikkeessä ei ollut kuin leveä nauhapirta ja ajattelin, että sen parempi: sillähän saa tehtyä sitten oikein leveitäkin nauhoja. Käytännössä kuitenkin huomasin, että kapeampi nauhapirta olisi kuitenkin kapeiden nauhojen tekemisessä ketterämpi ja kevyempi. Pirtanauhaan haluaisin perehtyä vielä syvällisemmin, mutta toistaiseksi olen vain ehtinyt kokeilemaan kyseistä tekniikkaa ja silmäilemään kahta todella hyvää kirjaa, joissa on paljon asiaa pirtanauhoista, niiden historista sekä ohjeita tekemiseen. Toinen kirja on Anni Talaskiven Punapaula - Nauhojen ja nyörien valmistaminen (Kunnallispaino Oy, Vantaa 1985) ja toinen Viivi Merisalon Nauhoja (WSOY, Porvoo 1966). Onneksi kotikirjastossamme ovat nämä teokset edelleen lainattavissa, vaikka ovatkin vanhoja. Tämän uudempia opuksia en aiheesta löytänyt, jos joku tietää, niin otan ilomielin kaikki vinkit kiitollisena vastaan! Olen myös kiinnostunut ostamaan nämä kirjat kohtuuhinnalla, jos jollakin lojuu tarpeettomana hyllyssä. Monesta käsitöiden kokoelmateoksesta löytyy kyllä juttua pirtanauhoista, mutta yleensä melko tiivistetysti ja pintapuolisesti.


Suomessa eri tyyppisiä nauhoja on käytetty mm. esiliinojen ja hameiden vyönauhoina, kannatin- ja olkainnauhoina, sukkanauhoina, kapalovöinä, naisten ja miesten viittojen ja turkkien vöinä, miesten housujen vöinä, kenkien pauloina, hevosten ohjaksina ja mahavöinä sekä morsiamen jakelemina häälahjoina. Nauhojen kudonta kuuluu Suomen kansankulttuurin vanhimpaan, esihistorialliselta ajalta periytyvään kerrostumaan. (Merisalo 1966, 1, 12; Talaskivi 1985, 7, 11). Tänä päivänä pirtanauhasta voisi tehdä yhtälailla vyön, laukun olkainhihnan, kaulaan ripustettavan avainnauhan, kameraan rannenauhan tai käyttää koristeena vaatteissa, laukuissa ym. Itselläni on päässä useampikin kokeilemisen arvoinen idea, kun vaan sitä aikaa tähänkin puuhaan joskus löytyisi. Erilaisista efektilangoista voisi saada hyvinkin nykyaikaisia pirtanauhoja. :) Toisaalta olen myös tosi kiinnostunut nimenomaan perinteisten, esim. kansallispuvun, nauhojen tekemisestä.


Työskentelypisteenä askarteluhuoneessa minulla on vanha tuoli (jonka olen muuten itse vuosia sitten verhoillut). Loimen olen pingottanut pakastimen kahvaan ja hakaneulalla omalle vyötärölle. Punainen nauha on ensimmäinen pirtanauhani ja kuten kuvastakin vähän näkyy, reunoista tuli todella epätasaiset. Tein sen puuvillalangoista ja vasta jälkeenpäin luin jostakin, että aloittelijan kannattaa käyttää villalankaa, joka vähän venyy ja asettuu nätimmin.


Pohjanmaalla 1700- ja 1800-luvuilla sulhaset veistivät koristeellisia nauhapirtoja morsiamilleen lahjaksi (Merisalo 1966, 6). Minun omani on valmistanut Toika. Tekniikkakuvia en ryhtynyt kuvaamaan ollenkaan, kun Inspiraatio on mottomme-blogista löytyy hyvät kuvat käytännön työskentelystä. Löysin paljon mielenkiintoista tekstiä pirtanauhoista sekä listaa pirtanauhakirjoista aiheesta kiinnostuneille.
 

Lähikuvaa keltaisesta pirtanauhasta. Mallin otin jostain uudehkosta käsityökirjasta, jonka olen jo palauttanut kirjastoon, mutta se on hyvin yksinkertainen. Loimessa on käytetty kolmea Nalle-lankaa: keltaista, sinivihreää ja armeijanvihreää (ooooooooooooooooooooooooo), loimessa on 25 lankaa. Kuteena on käytetty pelkkää keltaista. Sadepäivän iloksi ajattelin blogata, vaikka näissähän ei nyt mitään näytettävää varsinaisesti ole.

Heleää helatorstaita toivottaa Rouva Silmukkainen

perjantai 3. toukokuuta 2013

Horatio and Oren

Ah ja voih, näitä söpöjä pöllösiä on vilahdellut blogissa jos toisessa ja googlettamalla kuvia niitä löytyy todellakin miljoonassa eri värissä. Tässä on kuitenkin minun suomiversioni sinivalkoisena. Nämä syntyivät jämälangoista ja ovat menossa myös Jämät 2013-blogiin, kunhan ehdin ne sinne päivittää. Lanka on Nallea ja puikot koko 3, noudattelin ohjetta niin tarkoin kuin minun enkunymmärryksellä kykenee. Ainakin peukalon kiilasilmukat opin lisäämään uudella tavalla. Kaaviokuvat oli tosi selkeät, joten eipähän siinä kovin kummoisia ongelmia ollut. Ja tosiaan sovelsin näihin uutta oppimaani kirjoneuletekniikkaa (kts. ed. postaus). Lankaa sain näihin uppoamaan 59 g (38 g valkoista ja 21 g sinistä). Pöllöt annan lahjaksi työkaverilleni, jolta pikkuneiti Silmukkainen sai viimeksi pöllöbodyn. Pöllöjä tulee varmasti tehtailtua lisääkin jossain vaiheessa. Ohje Ravelryssa täällä.

Pöllöt edestä...

...ja takaa
Mukavaa viikonloppua! Toivottaa Rouva Silmukkainen


torstai 2. toukokuuta 2013

Kärsimyssukat

Täällä se perheenäiti päivittelee blogiaan puoleltaöin, mutta kun ei meinaa päiväsaikaan ehtiä! Eilen sain päätökseen nämä "Kärsimyssukat". Nimitys pulpahti mieleen ihan itsestään jo ensimmäisen sukan alkutahdeilla. Kirjoneuleet on olleet aina akilleenkantapääni. Maailmassa olisi niin paljon ihania kirjoneulemalleja, mutta kun se on niin vaikeaa ja työlästä hommaa, että yleensä olen ohjeet skipannut suosiolla. Nyt vaan päätin tarttua härkää sarvista ja parisen viikkoa näiden kanssa tuhraantui. Neuloin enimmäkseen iltaisin (ja öisin) lasten nukkumaanmenon jälkeen, koska malli oli sen verran monimutkainen, että vaati täyden keskittymisen joka hetki. Tadaa lopputulos on tässä!


Dropsin ohje löytyy tästä linkistä. Edellisen postauksen virkattuun torkkupeittoon ylen ihastuneena halusin ehdottomasti myös neuloa Delightia. Näissä värisävynä nro 12, ohjeessa suositeltu 06, joka varmaan sopiikin sen puolesta paremmin, että värisävyissä ei ole niin rajuja vaihteluita. Näistä tuli tosiaan "vähän" eripariset väreiltään. Mutta mua se ei haittaa, mä niin rakastan näitä! <3 Joku virhekin tuossa ensimmäisessä keltasävyisessä sukassa on sukan teräosassa kuvion vahtumiskohdassa, mutta jalassa sitä ei juuri huomaa.


Ensimmäisen sukan pistelin menemään omalla tyylilläni ja se oli todellakin tuuuuskaaaalliseeen hiiiiiiiiidaaaasta. Tulin siihen tulokseen, että tähän on pakko olla joku helpompikin tapa ja löysin aivan loistavan tutoriaalin Outo lintu linnassa-blogista. Alunperin tekniikan on kuitenkin kehitellyt Villapallo. Ähersin ja ähersin ja pelkkää tuskaa ja kärsimystähän se oli niin kuin monen muunkin uuden asian opettelu. Välillä jo luovutin ja vaihdoin takaisin omaan tyyliinkin, mutta sitten taas ryhdistäydyin ja sinnikkäästi jatkoin uuden tekniikan opettelua. Pikkuhiljaa se sitten alkoi jopa sujua ja vaikken vielä mikään mestari olekaan, niin uskokaa tai älkää tänään on päässyt puikoilta toinenkin pieni kirjoneuletyö.


Tässä voi vertailla lankajuoksuja. Oikeanpuoleinen keltasävyinen sukka oli se ensimmäinen kappale, jolloin en vielä osannut uutta kirjoneuletekniikkaa. Vasemmanpuoleinen sinisävyinen sukanterä näyttää jo aika siistiltä.


Suosittelen lämpimästi noihin Villapallon ja Raikun ohjeistuksiin tutustumista, jos kirjoneule on tähän asti tuntunut liian vaikealta palalta. Ja rohkaisen myös sinnikkäästi opettelemaan tekniikkaa, vaikka alkuun se tuntuisikin ihan mahdottoman hankalalta. Kun sen oppii, niin ainakin minulla neulominen nopeutui ja työnjälki siistiytyi todella huomattavasti.


Näistä tuli juuri sopivan ohkaiset kesäsukat (kyllä, pidän villasukkia vuoden ympäri ja kellon ympäri. Nukun hyvin usein villasukat jalassa). Väritkin ovat kuin Pohjolan suloisesta juhannusyöstä.

Siitä tulikin mieleeni, että taitaa olla aika mennä maate. Öitä! Toivottaa Rouva Silmukkainen