lauantai 30. maaliskuuta 2013

Näpertelyjä



Kyllästyin loputtomaan avaimien arpomiseen vauva toisessa kainalossa ja kauppakassi toisessa ja päätin vihdoin merkata avaimet. Metsästin kyllä niitä muovisia juttuja, jotka saa pujotettua avaimen päälle, mutta kun ei löytynyt niin ei sitten, tehään ite. Pitäiskö vielä askarrella sävyihin rimmaava avaimenperä?



Kirpparilta ostin eurolla tarjottimen ja tuunasin sitä vähän. Tuli ihan maalaisromanttinen. Huomasin muuten, että kameran linssissä on jotain likaa. En kyllä käsitä miten se on päässyt likaantumaan, luukku napsahtaa heti kiinni, kun kameran sammuttaa. Satunnaisesti kuvissa esiintyvä usva (mm. ylemmässä tarjotinkuvassa) johtunee siitä. Uskaltaisinkohan kokeilla putsaamista.


Neiti Silmukkainen 10 v. on askarrellut nämä hellyttävät tipuset Näppi-käsityökoulussa. Sain luvan julkaista aina silloin tällöin neidinkin tekemiä käsitöitä ja monia tosi hienoja juttuja siellä käsityökoulussa on vuosien varrella syntynytkin. Nämä tipuset on neulahuovutettu styroxpallojen päälle.

Hyvää Pääsiäistä! Toivottelee Rouva Silmukkainen

keskiviikko 27. maaliskuuta 2013

Novitan takkatuli-myssy

Otsikko on sikäli harhaanjohtava, että minun myssyni onkin luumupuu-myssy, koska tuntuu, että kaikista lähiseudun kaupoista ja vähän kauempaakin oli tuo Puron takkatuli loppu. Tykkäsin kansikuvapiposta heti, kun sen lehden kannessa näin, mutta lopullisen sysäyksen sain, kun näin tässä taannoin pipon livenä jonkun päässä S-marketin pihassa. Pipo valmistui tammi-helmikuun vaihteessa. Ohje siis Novitan talvi 2012 malli 8. Puikot nro 4, langat novitan 7-velj. vaaleanruskea ja Puro luumupuu.


Kuvassa mallina neiti 10-v, kun omaa päätä oli niin hankala kuvata. Ihmeellistä kyllä tämä on yksi niistä harvoista ja ainoista pipoista, joka näyttää edes jotenkin siedettävältä tyyristyllerömäisessäkin päässä, joten  voisin soveltaa mallia ja pyöräyttää toisenkin kappaleen joku kaunis päivä. Korvaläpät on plussaa.


Takaa pipo on ihme mykerö, mutta hauska.


Onneksi tämän pipon saa kohta pakata kesän alta pois! :)
Kivaa keskiviikkoa toivottaa Rouva Silmukkainen

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Palmusunnuntai



Meilläpäin ei vielä tänään näy virpojia, vaan vasta ensi lauantaina. Vaikka olen jo iät ja ajat asustellut täällä Pohjanmaalla, niin joka pääsiäinen menen sekaisin siinä, että milloin pitää ostaa karkkia jemmaan virpojille. Itse en ole lapsena koskaan käynyt virpomassa, kun se ei ollut lapsuuspaikkakunnallani tapana. 

Perjantaina ilahduin ikihyviksi, kun Ilonpolusta tilaamani kirjapaketti saapui supernopeasti (tein tilauksen ke). Siellä on harrastekirjat poistomyynnissä ja olisi tehnyt mieli tilata useampiakin, mutta päädyin näihin kahteen. Neulalla ja naulalla-kirjassa oli monta mielenkiintoista juttua, mutta erityisesti kiinnostivat mm. pirta- ja lautanauhaohjeet sekä neulakinnastekniikka ja lankojen värjäys luonnonkasveilla (kaikkea olis kiva kokeilla, ehkä sitten eläkkeellä ehtii :)). Monista tällaisista käsityön "kokoelmakirjoista" poiketen tekniikoita ei pelkästään esitelty, vaan mukana on myös seikkaperäiset ohjeet töiden tekemiseen. Kudontakirjan ostin ihan heräteostoksena, kun odottelen nyt niitä kangaspuitakin! Kirjassa oli muutamia ihan kivoja ideoita, mutta mattoja oli tosi vähän, mikä oli vähän pettymys.


Lauantaina tein lapsosten kanssa nopeahkon Reissun Seinäjoelle, tietäen tarkkaan, mitä haen, mutta yksi heräteostos tarttui sieltäkin mukaan. Ylläolevat sudenkorentovalot! Näin ne Sisustus- ja verhoshop ILOn ikkunassa ja pakkohan ne oli saada. Korentoja on johdossa 10 kpl. Olen jotenkin kovasti tykästynyt kaikkeen metalliseen ja rautalankaiseen nykyisin. Ehkä nämä päätyvät tulevaan lastenhuoneeseen. Seinäjoella piipahdin myös Näpsäkässä, josta ostin emalointitarvikkeita. Tarkoitus olisi kokeilla Vintagen viemää-kirjan innostamana kotitekoisia emalikylttejä. Kirjanhan on kirjoittanut Parolan asema-blogistaan tuttu Katja Rinkinen. Myös uusi kirja  Sormustin ja sorkkarauta on tutustumisen arvoinen. 

Aurinkoista palmusunnuntaita toivoo Rouva Silmukkainen

perjantai 22. maaliskuuta 2013

Hummani Hei

Hummatunnelmaa taustalle tästä.
Tarina alkaa viime tiistaista ja muskarista, jossa käyn 2,5-vuotiaan poikani Sisu Silmukkaisen kanssa. Muskariopettajalla oli mukanaan keppihevosia ja niistä pikkumies meni ihan pähkinöiksi. Eihän siinä auttanut muu kuin kaivella varastoista pari parhaat päivänsä nähnyttä villasukkaa ja ryhtyä tuumasta toimeen. Tarveaineisiin kuuluu myös yksi suolistettu tyyny ja katkennut harjanvarsi.


Ketäs ne nämä villaturvat oikein ovat?


Katsotaanko lähempää? (Pahoittelen syvästi kuvien heikkolaatuisuutta. En saanut niitä onnistumaan salamalla enkä ilman. Haaveissa kunnon järkkäri ja valokuvauskurssi ´sitten joskus´.)


Kyllä tosiaan joku tarkkasilmäinen huomasi, että olohuoneessamme on puutarhatuoli. Niitä löytyy kaksikin kappaletta. Olen todennut, että nämä "säänkestävät" tuolit on oikein oivallinen valinta lapsiperheeseen, toisin kuin se valkoinen kulmasohva, jonka menin ostamaan viime kesänä heti synnytyksen jälkeisessä hormoonihöyryssä. Yritin puhua itselleni järkeä, mutta ei siitä ollut apua ja nyt joudunkin suunnittelemaan pestävien päällisten ompelua... Nämä tuolit vaan oli niiiiin kivat, ihana väri, muoto ja istumistuntuman jämäkkyys, en löytänyt yhtä kivoja sisätiloihin tarkoitettuja. Käyttöikää on pitkälti, kun kyllästyn niihin, voin antaa niille vielä yhden mahdollisuuden puutarhassamme. Yksi miinuspuoli näissä kuitenkin on, nimittäin kovilla pakkasilla tuoleista saa sähköiskuja! Ilmeisesti mikä-lie-muovinen-polyrottinki aiheuttaa sen ja samalla lasten elektroniikkalelut herää henkiin, vaikka ne olisivat toisella puolen huonetta. :) Sinänsä ihan hauska ilmiö, vaikka räpsähdykset ei aina niin mukavilta tunnu. Lasteni mummi (äitini siis) nimittääkin näitä "sähkötuoleiksi".

Mä oon nimeltäni Rohkea ja toi toinen on Harmaa



Tässäpä vielä kuvaa virkkaamastani matosta. Kuteena Kauhavan Kangas-Aitan Lilli-ontelokude pellavan värisenä. Maton halkaisija on n. 150 cm. Virkattu ihan yksinkertaisesti patalappumallilla ja välillä virkattu kerroksia ilman lisäyksiä, että reunat ei lähde aaltoilemaan.


Kynttilöiden poltteluaika alkaa olla ohitse ja pian odotellaan kesää. Seinätuikku-härpäke on muistaakseni Jotexilta tilattu, se on hirmu sievä (vaikka kuvasta ei paljon mitään selvää saakaan), tykkään kovasti. :)


Kepukka-kopukka on saanut kovasti liikuntaa tänään.

"Humma on pojjalla ainoa aarre ja sellaista ei ole kellään!"
Mukavaa viikonloppua kaikille toivottaa Rouva Silmukkainen

sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Harmaata ja mustaa, lapasta ja sukkaa...


Tässä lapaset, jotka ovat lähes koko talven odottaneet päättelyä. Armas puolisoni puolestaan on lähes koko talven odottanut näitä lapasia. Parempi tietysti myöhään kuin ei milloinkaan. Viime kirjoituksessani mainitsin tästä viimeistelyjä vailla olevien käsitöiden syndroomasta. Tämä blogi onkin hyvä lääke siihen. Kiltisti nimittäin äsken päättelin nämä lapaset, että saan laittaa niistä kuvan tämänpäiväiseen bloggaukseen, koska ne sopivat väriteemaltaan otsakkeeseen. Näitä tunisialaisella virkkuukoukulla nro 5 virkattuja lapasia olen tehnyt yhteensä neljät kappaleet, joista yhdet meni vanhemmalle tyttärelle ja kahdet muut joulupaketteihin ja vieläkään en ole malliin kyllästynyt. Musta lanka on SandnesGarnin Easya ja harmaa Smartia, ohjeen ostin koukun ja lankojen kera Villavintiltä. Näitä koukuttujen lapasten ohjeita on kyllä vilissyt paljon käsityölehdissä viime aikoina ja netissäkin esim. täällä. Väriyhdistelmänä tämä on tietysti tylsimmästä päästä. Tässäpä kuva tunisialaisesta virkkauskoukusta, jos joku ei sellaista ole vielä nähnyt. Koukku siis molemmissa päissä.

  
Lapaset on tosi helpot ja nopeat tehdä ja todistettavasti oikein lämpöiset. Käytössä tuo Easy-lanka hieman huopuu ja tekee rakenteesta entistä tiiviimmän ja lapasesta istuvan. Näitä aion tehdä lisääkin ja mietin, että tällä tekniikalla vois ehkä virkata hauskan näköisiä sisustuskorejakin.


Sukkien malli on puolestaan Novitan sukkalehdestä, lanka 7-veljestä ja puikot 3,5. Ensiselaamisella en kiinnittänyt tähän malliin mitään huomiota ja meinasin tehdä viereisen sivun konttineulesukat, mutta sitten ihastuin näihin. Tykkään tosi kovaa tästä graafisen tyylikkäästä ilmeestä ja samalla sain taas siedätettyä itseäni kirjoneuleen tekoon. Se on kyllä akilleen kantapää ja ottaa päähän, kun maailmassa olis niin paljon ihania kirjoneulemalleja, mutta toistaiseksi 2 lankaa yhtaikaa puikoilla on mulle ihan maksimi. Näinkin yksinkertaisen mallin kanssa onnistuin tyrimään kohtalaisen monta kertaa ja virkkuukoukun kanssa poimin sitten väärän värisiä silmukoita oikean värisiksi.

Perjantaina olin purkamassa kangaspuita, jotka on muuttamassa meille! Kuljetusteknisistä syistä minä ja kangaspuut olemme vielä jonkin aikaa erossa toisistamme, mutta erittäin malttamattomana odotan jälleennäkemistä. Osaan kutoa sujuvasti, olen luonut loimia ja ollut laittamassa lointa tukillekin, mutta todennäköisesti tarvitsen kokeneemman kollegan ohjausta, että saan puut toimintavalmiuteen täällä kotona. Olen haaveillut ainakin 10 vuotta omista kangaspuista, mutta nyt vasta meillä on sen kokoinen talo, että tänne mahtuu kangaspuut. Vastaan tuli juuri sellaiset kuin olen haaveillut, työleveys 120 cm ja vakiona 8 polkusta ja niisivartta (en ole ihan varma mahtuuko siihen vielä enemmänkin). Ei aavistustakaan koska ehdin niihin kunnolla tutustua, mutta olen joka tapauksessa hyvin, hyvin onnellinen kangaspuiden omistaja!! <3 <3 <3

Onnellisen aurinkoista sunnuntaita toivottelee Rouva Silmukkainen

torstai 7. maaliskuuta 2013

Vauvalle lämmikettä

Tässä jokunen aika sitten sain valmiiksi neuleen Siina-neiti Silmukkaiselle. Neule joutui kuitenkin odottelemaan jonkun aikaa viimeistelykäsittelyjä (onko muilla sellaista ongelmaa, että käsityölaatikko pursuilee lapasia, joista puuttuu peukalot, sukkia, joita ei ole päätelty, huiveja, joita ei ole pingotettu, napit puuttuu yms.? Siis muuten valmista, mutta viimeistelytyöt vaan jostain syystä ottaa hietaan). En oikein tiedä mikä olisi oikea viimeistely alpakkalankaneuleelle, varsinkin sellaiselle, jossa on palmikoita, mutta minä ihan rohkeasti vaan höyryttelin silitysraudalla. Kertokaahan miten itse teette? Dropsin alpacasta en täysin siloista neulomajälkeä ole koskaan saanut aikaan, mutta langan pehmeys ja lämpöisyys antaa vähän anteeksi esteettisissä seikoissa. Vika taitaa olla suurimmaksi osaksi neulojassa.





Ohje Drops Designista, koko 74/80. Lanka oli pitkään odotellut sopivaa käyttötarkoitusta ja taitaa olla ihan samaa sävyä kuin mallissakin. Kasvunvaraa nutussa on oikein mukavasti, se mahtui nippanappa 2,5-vuotiaan poikanikin päälle eikä näyttänyt ollenkaan kittanalta pituudesta. Tosi hyvä, että käyttöikää on pitkälti.

Tiesin jo orava-nappeja tilatessani Nappikauppa Punahilkasta, että ne ovat todella epäkäytännölliset, mutta kun ne oli niin söpöt... No onneksi nutun saa pujotettua päälle niin, ettei tarvitse avata kuin ylimmäinen nappi. Katsotaan nyt, jos sitten kuitenkin vaihdan ne jossain vaiheessa tavallisiin pyöreisiin puunappeihin. Onko oravat ja palmikot samassa neuleessa kuitenkin liikaa?

Lopuksi vielä taas tuttiketjuja ja tarvikkeet samaisesta yllämainitusta Punahilkasta, paitsi virkatun ketjun kirjontalanka. On se mukavaa, kun lähipiiriin on putkahdellut vauvoja tämän tästä ja vielä lisääkin on luvassa, joten myös tuttiketjujakin tulee ehkä vielä muutamat näkymään täällä blogissa. Siinä mielessä aina vähän riskaabeli vauvavieminen, kun eihän kaikki vauvelit perusta tutin päälle. Tällä kertaa vähän tyttömäisemmät ja pirtsakat kuosit.


Kurkku on kipuillut tänään tosi ärhäkästi, tuntuu ihan siltä kuin kurkussa olisi siipisimppu, jollaisen vastikään näimme Särkänniemen akvaariossa. Toivottavasti tästä ei joku tauti puhkea.

Toiveikasta torstai-ilan jatkoa toivottaa Rouva Silmukkainen.

sunnuntai 3. maaliskuuta 2013

Virkattuja koreja, turkoosin sävyisenä

Armaan puolisoni veli avioitui ja yhtenä häälahjavinkkinä oli turkoosin väriset sisustusesineet. Monta vuotta sitten kansalaisopiston kudontapiirissä tein turkoosin värisen maton ja muistelin, että kudetta olisi jäänyt yli. (En millään onnistunut löytämään kuvaa pelkästään siitä vanhasta matosta, mutta löysin tämän kuvan, jossa matto pilkistää virkatun huivin alta. Turkoosi ja liila ovatkin kuulemma vastavärejä (?) Kudontapiirissä muutama mummo kävi nyrpistelemässä nenäänsä maton värille, että eihän sen väristä mattoa kukaan jaksa kauaa katsella. Harmittaa kyllä vieläkin, että ne ärsyttävän tahdittomat mummelit olivat oikeassa: kyllästyin mattoon aika nopeasti. Turkoosi on kuitenkin edelleen yksi lemppariväreistäni, ja matto varmasti jossain vaiheessa löytää paikkansa uudessa kodissamme, ainakin hetkeksi taas.)


 Aikani siis varastoja kaiveltuani löysin muutaman ylijäämäkerän kirkuvan turkoosin väristä matonkudetta ja totesin, että niistä riittäisi hyvin pariin virkattuun koriin. Harmikseni pistin merkille, että kude oli aivan liian paksua, joten alkuun oli pakko tehdä tympeä kuteen puolitusoperaatio.Lopputulos nro 8 virkkuukoukulla oli kuitenkin ihan hyvä. Tässäpä koripariskunta:


Pienempään koriin on sovellettu Kauhavan kangasaitan ohjetta, en tosin ole varma onko kori yhtä korkea kuin ohjeessa, kun en sitä mitannut. Toinen kori on aloitettu samalla ohjeella ja lopetettu omasta päästä. Molemmat korit on tilavia ja jämäköitä, käyttötarkoituksia niille toivon mukaan löytyy. Toivottavasti myös juuri tämä turkoosin sävy miellyttää silmää.

Usein olen kuteesta virkatessa päätellyt kuteen rullalangalla ompelemalla, mutta tällä kertaa käytin  päättelyyn tällaista koukkua. Olen ostanut sen jo monta vuotta sitten (ehkä käsityömessuilta?) ja se on tosi kätevä, jos haluaa esim. pujotella maton hapsut maton sisään piiloon.  En yhtään edes muista mikä välineen virallinen nimi on. Päättelykoukku?


Korit mahtui pakettiin hyvin sisäkkäin ja niiden väliin ujutin ovelasti vielä neljä lautasta.


Kortin tein vähän mukailemalla Sinooperin tädin tekemää mallia. Tosin minun kortistani ei tullut puoliksikaan niin hieno, kun en enää muistanut tarkoin, miten alkuperäinen kortti oli näperretty. En muutenkaan ole mikään hyvä paperiaskartelija.


Leppoisaa Sunnuntaita!

Toivottelee Rouva Silmukkainen