perjantai 29. marraskuuta 2013

Silkinvärjäystä ja kankaanpainantaa

Tässä taannoin minulle tarjoutui mahdollisuus kokeilla silkinvärjäystä ja kankaanpainantaa. Olin itseasiassa harkinnut kuluneena syksynä meneväni kankaanpainantakurssille, mutta oli niin paljon kaikkea muuta, että en ehtinyt. Neulominen on ehkä se lempiharrastus, mutta syrjähyppyjä muille alueille tulee tehtyä tämän tästä. Maailmassa olisi niin miljoona mielenkiintoista kädentaitoa, mitä voisi kokeilla!


Silkkihuivissa on käytetty kolmea väriä, vihreää, turkoosia ja tummanharmaata. En ole sen kummemmin perehtynyt silkinvärjäystekniikoihin, mutta tämä huivi on tehty upottamalla vihreään pohjaväriin, rypistelemällä huivi alustalle ja sen jälkeen lisäämällä kahta muuta väriä. Huivi kuivattiin, paistettiin uunissa, pestiin ja silitettiin. Tosi hauskaa, helppoa ja lopputulos oli täysi yllätys, oikein kiva! :)


Huivista tulee vähän sademetsä mieleen. Valitsin värit äitiäni ajatellen, joka huivin sai. Huivi on kooltaan muistaakseni 45 x 160 cm. Olen itsekin ostanut silkkimaalausvärejä yhden askarteluliikkeen loppuunmyynnistä, mutta tuolloin ostin niitä paperin marmorointia varten. Pitäisi etsiä värit jemmasta ja hankkia pari valkoista silkkihuivia, niin voisin jatkaa kokeiluja.  Nämä olisi kivoja joululahjojakin.


Kankaanpainantakokeilut päätin aloittaa vähemmän kunnianhimoisesti tiskiräteistä. Painoin sabloonan avulla kaksi perhoskuvioista tiskirättiä. Väreissä oli hieman helmiäistäkin mukana, se ei kuvassa kovin hyvin erotu. Tämäkin oli niiiiiin kivaa puuhaa!

Joulua on jo vähän valmisteltu laittamalla kynttelikköjä ja jouluvaloja ikkunoihin valaisemaan tätä Pohjolan pimeyttä. Piparkakkutaikinaan on ainekset ostettuna. En ole vielä päättänyt lähetänkö joulukortteja tänä vuonna. Käsitöitä paketteihin on jonkin verran valmistunut ja valmistumassa, mutta yritän vältellä kaikin tavoin jouluahdistusta. Joudun jatkuvasti suitsimaan itsessäni asuvaa touhotussyndroomaa, joka yrittää syöttää päähäni ajatuksia deadlineista, "välttämättömästä" ja ylenmääräisestä siivoamisesta, puunamisesta, koristelemisesta, hamstraamisesta, kokkaamisesta ja leipomisesta, jotta "puitteet joulun vastaanottamiseen olisivat kunnossa". Joulun, niin kuin muidenkin suurien juhlien järjestelyssä saa ja pitääkin olla vipinää, mutta ei liikaa. Kun jouluun on enää pari viikkoa aikaa, kierrän supermarketit ja ostoskeskukset jo kaukaa ja pitäydyn lähikaupoissa ja lähiseudun pienissä pop up-joulupuodeissa, joissa paikalliset käsityöläiset myyvät tuotteitaan. Minun joulussani tärkeintä on pyrkiä rauhoittumaan, ei päättömästi sinkoilemaan ostosparatiiseissa ja tavarataivaissa. En halua, että joulun perimmäinen sanoma, seimen lapsi, hautautuu krääsän tai turhan stressaamisen alle. Tärkeintä joulussa on kiireetön yhdessäolo, traditiot ja tietenkin hyvä ruoka!

2 kommenttia:

margsan kirjoitti...

Kauniit sävyt huivissasi!!!!
Joulun kaupallistuminen saa minutkin harmistumaan......
Läheisten yhdessäolo on se tärkein juttu....

Rouva Silmukkainen kirjoitti...

Kiitos! Tänä iltana mennään lasten kanssa paikalliseen joulunavaukseen ja siitä se joulun odotus ja tunnelma alkaa. :)