tiistai 25. kesäkuuta 2013

Päivä kellarissa ja Wingspan

Wingspan ei siis valmistunut kellarissa vaan jo muutamia päiviä sitten, mutta sain sen pääteltyä vasta tänään. Ystäväni - jolle olen aina joskus jotain neulonut/lahjoittanut joitakin omia neuleitani - on lahjoittanut langat tähän. Sain siis kaksi kerää huivissa esiintyvää kirsikka-persikka-banaani-tico-ticoa ja pitkään pohdiskelin, mitä siitä voisi syntyä. Sukkia en halunnut tehdä ja sain sitten ahaa-elämyksen Wingspanista. Neule on ollut juuri täydellinen autoneule (= syntyy ihan automaattisesti ilman sen kummempaa aivojen käyttöä etenkin automatkoilla).


Ohje: Wingspan (Ravelry)
Lanka: Novita tico tico väri 852
Puikko: 3,5 (eli se mikä ekana sattui käteen)


Tämän alemman kuvan värit taitaa olla enemmän kohdillaan, vaikka värit ovat oikeastikin melkoisen räikeät. Lankaa meni ihan hipun yli kerän.

Mennään sitten sinne kellariin. Tänään on ollut ihan sietämättömän kuuma ja nihkeä päivä. Olen varmaan joskus jossain aiemminkin maininnut, että en ole mikään auringonpalvoja ja täytyy sanoa, että mieluummin ottaisin vastaan sadepäivän kuin hellepäivän. Ilma on ollut niin painostava, että sitä olisi voinut leikata veitsellä, joten pakenin kellariin ja siivoilin siellä vähän. Järjestelin mm. lankavarastojani ja sortteerasin kirpparille menevää tavaraa. Samalla näpsäisin muutaman kuvan tulevista projekteista.


Ostin kevättalvella kangaspuut ja sain kaupanpäälle kaikenlaista oheismateriaalia. Puut on tarkalleen ottaen 21-vuotiaat ja oikeastaan vasta täysi-iän saavuttaneet, joten ne ovat ihan priimakunnossa. Ei ole mitkään merkkikangaspuut, mutta oikein hyvät ja tukevat, 8-vartiset, kuulemma ostettu aikoinaan Kruununhaasta ja ovat puuseppäopiskelijoiden tekemät. Mukana oli penkki ja iso kasa erilaisia sukkuloita sekä vyyhdinpuut. Sain myös matonkuteita, yhden mattoloimen, poppanakirjan ja nuo kuvassa näkyvät pellavalangat. Pellavalangat ihan selvästi yritti jutella mulle kellarissa ja haaveilin virkkaavani moninkertaisesta langasta jonkinlaisia pieniä koreja. Langat vaan tuoksahtaa tosi tunkkaiselle ja en tiedä miten saisin hajut niistä pois, muuten kuin lopputuotteen pesemällä. Harmillista kyllä, ihan kaikki kaupan päälle saamani tarvikkeet eivät olleet säilyneet käyttökelpoisina ja pari pirtaa ja pingotinta oli ruostunut pilalle, ne heitin romukuormaan. Myös osa kuteista oli niin hapertunutta ja rotanpissin hajuista, että pistin suosiolla menemään. Itse puut on täysin kunnossa eikä mitään kosteusvaurioita havaittavissa. Pääsin itse purkamaankin puut, joten varmistuin siitä, että kaikki tarpeellinen on tallella. Itse kaupantekotilaisuus oli oikein mukava ja haikea samalla kertaa. Rouva, joka minulle myi puut, oli saanut ne aviomieheltään lahjaksi. Mies oli kuitenkin kymmenisen vuotta sitten vammautunut pahasti ja aikaa kutomiselle ei enää oikein löytynyt. Kangaspuut olivat jääneet kesäpaikkaan tyhjänpantiksi. Huomasin, että rouvan oli niistä kuitenkin hieman vaikea luopua, mutta vakuutin niitten pääsevän oikein hyvään ja rakastavaan kotiin. Joimme vielä kaupantekijäiskahvit pitkän kaavan mukaan ja toivoakseni hänelle jäi kaupoista hyvä mieli.

Keskellä vasemmalla on kuva videonauhasta. Talvella kirjastossa oli poistomyynnissä videokasetteja ja ajattelin, että kukahan ressukka niitäkin vielä ostaa... Kunnes tajusin, että minä, minä, MINÄ ostan ne kaikki!!! Sanoin kirjastontädille, että voisin ostaa kaikki kaupaksimenemättömät kasetit könttähinnalla, kun he kyllästyvät säilyttämään niitä. muutaman viikon päästä sainkin puhelun kirjastosta, että nyt olis tarjolla n. 110 videokasettia 20 €:lla. Tein kaupat. Mutta ettepä ikinä usko, että niistä muutamasta pahvilaatikollisesta purettuja videokasetteja tuli 3 jätesäkillistä roskaa, onneksi edes osa materiaalista päätyy kierrätykseen... Nyt minulla on iso laatikollinen videkasetin nauhaa ja aion työstää siitä joskus jotain kangaspuilla. Ideaa mm. täällä, täällä, täällä, ja täällä.

Kankaankutojana olen ihan noviisi. Osaan kyllä polkea ohjeen mukaan, mutta se lieneekin se helpoin osuus kankaan kutomisessa. Esivalmistelut sen sijaan on vielä puoliksi hepreaa, vaikka olenkin joskus luonut lointa ja ollut laittamassa tukille, niisinyt ja solminut polkusia. Voin lämpimästi suositella kaikille aloitteleville kankaankutojille Marjatta Toivosen ja Ulla Lojanderin kirjaa Kankaankudonta. Se on suunnattu peruskoulun yläastetta käyville ja on tasoltaan (rautalangasta väännetty) juuri minulle sopiva ;) Kirja on julkaistu -81 ja kielsin ehdottomasti meidän kirjastoa hävittämästä sitä mihinkään, vaikka sivut olivatkin vähän irtoilleet.

Huh tätä hellettä, viettäisinköhän yönkin kellarissa? Makoisia trooppisia unia toivottelee Rouva Silmukkainen

4 kommenttia:

margsan kirjoitti...

Nyt tulikin piiitkä tarina!!! Tuo huivi on tosi upea!!! Mukava, että sinulla on joku pakopaikka helteellä- ja vielä mukavaa tekemistä siellä...
Hankin n vuosi sitten kirppikseltä ns soitinlaukun(isohko) ja se oli tunkkainen. Peruspuhdistus ja tuuletus, sekä pohjalle sanomalehtikerroksen väliin ruokasoodaa reilusti- eipä haise enää! Nyt, kun sinulla on vyyhdinpuu, niin tietty voisi vyyhdittää ja sitten pestä sooda/pesuainevedessä, hmm....

Rouva Silmukkainen kirjoitti...

Tuli vähän pitkä tarina, kiva kun jaksoit lukea! :) Mietin itsekin vyyhdittämistä, mutta lanka on melko ohutta ja hommaan menisi ikuisuus. Ajattelin roudata kerät ulos tuulettumaan ja pitää kokeilla myös soodavinkkiä, kiitos siitä!

vilukissi kirjoitti...

ihana juttu, kertakaikkiaan! Niitä ruostuneita...mitäs ne nyt oli, pingottimia ei varmaankaan oisi kantsinut heittää poius, eikö ne olisi käyunyt vaikka sinne kallarin seinien koristukseksi!? Mulla oli yhden talven langat lasitetulla parvekkeella, siis just tommoset haisevat...ja haisivat vieläkin kun siirsin kk kuluttua sisätiloihin...ja nyt niissä on enää pieni haju...en tiedä häviääkö koskaan pois mutta kyllä se haalenee. Nyt täytyy mennä kurkkimaan videonauhalinkkejä...olen joskus nähnyt valmiin kudotun (siis oikein mattopuilla) laukun ja maton videonauhoista...olivat ihania! Onnea uusille aluevaltauksillesi!

Rouva Silmukkainen kirjoitti...

Niin oishan niistä pirtakaiteista voinut jotain romutaidetta ehkä tehdäkin... Mutta hyvä kun heitin jotain poiskin, joskus tuntuu, että säästän ihan liikaa kaikkea "kun niistä voi tehdä jotain". Isäntä just ihmetteli, kun olen säästänyt kananmunakennolevyjä. No kun niistä voi tehdä sytykeruusuja!