sunnuntai 17. maaliskuuta 2013

Harmaata ja mustaa, lapasta ja sukkaa...


Tässä lapaset, jotka ovat lähes koko talven odottaneet päättelyä. Armas puolisoni puolestaan on lähes koko talven odottanut näitä lapasia. Parempi tietysti myöhään kuin ei milloinkaan. Viime kirjoituksessani mainitsin tästä viimeistelyjä vailla olevien käsitöiden syndroomasta. Tämä blogi onkin hyvä lääke siihen. Kiltisti nimittäin äsken päättelin nämä lapaset, että saan laittaa niistä kuvan tämänpäiväiseen bloggaukseen, koska ne sopivat väriteemaltaan otsakkeeseen. Näitä tunisialaisella virkkuukoukulla nro 5 virkattuja lapasia olen tehnyt yhteensä neljät kappaleet, joista yhdet meni vanhemmalle tyttärelle ja kahdet muut joulupaketteihin ja vieläkään en ole malliin kyllästynyt. Musta lanka on SandnesGarnin Easya ja harmaa Smartia, ohjeen ostin koukun ja lankojen kera Villavintiltä. Näitä koukuttujen lapasten ohjeita on kyllä vilissyt paljon käsityölehdissä viime aikoina ja netissäkin esim. täällä. Väriyhdistelmänä tämä on tietysti tylsimmästä päästä. Tässäpä kuva tunisialaisesta virkkauskoukusta, jos joku ei sellaista ole vielä nähnyt. Koukku siis molemmissa päissä.

  
Lapaset on tosi helpot ja nopeat tehdä ja todistettavasti oikein lämpöiset. Käytössä tuo Easy-lanka hieman huopuu ja tekee rakenteesta entistä tiiviimmän ja lapasesta istuvan. Näitä aion tehdä lisääkin ja mietin, että tällä tekniikalla vois ehkä virkata hauskan näköisiä sisustuskorejakin.


Sukkien malli on puolestaan Novitan sukkalehdestä, lanka 7-veljestä ja puikot 3,5. Ensiselaamisella en kiinnittänyt tähän malliin mitään huomiota ja meinasin tehdä viereisen sivun konttineulesukat, mutta sitten ihastuin näihin. Tykkään tosi kovaa tästä graafisen tyylikkäästä ilmeestä ja samalla sain taas siedätettyä itseäni kirjoneuleen tekoon. Se on kyllä akilleen kantapää ja ottaa päähän, kun maailmassa olis niin paljon ihania kirjoneulemalleja, mutta toistaiseksi 2 lankaa yhtaikaa puikoilla on mulle ihan maksimi. Näinkin yksinkertaisen mallin kanssa onnistuin tyrimään kohtalaisen monta kertaa ja virkkuukoukun kanssa poimin sitten väärän värisiä silmukoita oikean värisiksi.

Perjantaina olin purkamassa kangaspuita, jotka on muuttamassa meille! Kuljetusteknisistä syistä minä ja kangaspuut olemme vielä jonkin aikaa erossa toisistamme, mutta erittäin malttamattomana odotan jälleennäkemistä. Osaan kutoa sujuvasti, olen luonut loimia ja ollut laittamassa lointa tukillekin, mutta todennäköisesti tarvitsen kokeneemman kollegan ohjausta, että saan puut toimintavalmiuteen täällä kotona. Olen haaveillut ainakin 10 vuotta omista kangaspuista, mutta nyt vasta meillä on sen kokoinen talo, että tänne mahtuu kangaspuut. Vastaan tuli juuri sellaiset kuin olen haaveillut, työleveys 120 cm ja vakiona 8 polkusta ja niisivartta (en ole ihan varma mahtuuko siihen vielä enemmänkin). Ei aavistustakaan koska ehdin niihin kunnolla tutustua, mutta olen joka tapauksessa hyvin, hyvin onnellinen kangaspuiden omistaja!! <3 <3 <3

Onnellisen aurinkoista sunnuntaita toivottelee Rouva Silmukkainen

2 kommenttia:

Tanja kirjoitti...

Kauniit lapset ja sukat. Haluaisin itsekin tuota koukkuamista koittaa, vaan on niin paljon muutakin menossa. :) Tulee varmasti lämpimät tumput.

Rouva Silmukkainen kirjoitti...

Siinäpä se onkin, kun olis niin paljon mielenkiintosia juttuja mitä haluais tehdä ja kokeilla, että pitäis saada muutama harrastustunti vuorokauteen lisää. :)