torstai 6. helmikuuta 2014

Virkattu pitsimatto

Viime kesänä ostin halpoja trikookudekartioita Kauhavan käsityöfestivaaleilta. Ajattelin virkkaavani niistä mattoja, mutta mallista ei ollut tietoa. Aloitin ensin liian paksulla nron 10 virkkuukoukulla ja matonalku jäi kuukausiksi lepotilaan. Pidin jostain syystä kudetta liian paksuna virkkaamiseen. Kunnes joulun jälkeen sain jälleen inspiraation virkkauspuuhiin. Tällä kertaa kokeilin nron 8 koukulla ja johan alkoi lyyti kirjoittaa!

 

Ohje Molla Millsin Virkkuri-kirjasta, Pitsimatto (sovellettu versio)
Virkkuukoukku nro 8
Trikookude 12 kartiota, vajaa 5 kg
Maton halkaisija 130 cm


 

Tein matosta isomman kuin kirjan ohjeessa ja soveltelin reunakerroksia. Purkamattakaan en selviytynyt. Maton virkkaaminen on melko haasteellista. Jos leventää liikaa, matto alkaa kupruilla, jos taas liian vähän, muotoutuu siitä kulho. Reunus on erilainen kuin ohjeessa, omaan mattooni tein reunaan pikku "nyppylät".

 

Maton viimeistelin höyryttämällä sen silitysraudalla molemmin puolin. Tämä matto löytänee paikkansa pienokaisten huoneesta sitten, kun ikuisuusremonttimme sinne asti etenee. Vielä olisi 8 kartiota vaaleankeltaista kudetta jäljellä...

keskiviikko 22. tammikuuta 2014

Kinnasneula, neulakinnastekniikkaa

Seuraa blogiani Bloglovinin avulla

Edit. Pahoittelut haamupostauksesta, poistin tekstistä toimimattomia linkkejä.
Edit 2. Täällä nyt tänään oikein säädetään, koittakaa kestää. ;) Vaivasi, kun tuolla bloglovinissa oli blogi vanhalla nimellä. Siksi linkki alussa, muokkailin vähän tietoja.

Joulun aikaan minulla oli kirjastosta lainassa viime syksynä ilmestynyt Lankatekniikoiden käsikirja. Se on sellainen teos, jonka aion hankkia omaan kirjahyllyyni. Erityisen mielenkiintoisia olivat jokaisen kappaleen alussa kerrotut eri lankatekniikoiden historiikit. Ja kirjassa oli esitelty sellaisia tekniikoita, joihin en ollut aiemmin missään törmännyt.

Pitkän aikaa mielessä on ollut neulakinnastekniikan kokeileminen. En voi muuta kuin hämmästellä esiäitejämme, jotka ovat tällä tekniikalla pyöräyttäneet niin lapaset kuin villasukatkin. Olin kuvitellut, että neulakintaan tekeminen on ihan helppoa, mutta miten väärässä sitä voikaan olla. Yhden joulunpyhän uhrasin ja lopputulos on nähtävissä näissä kuvissa.


Juu, ei voi sanoa, että olisin ollut kovin tuottelias. En oikein ymmärtänyt kirjan kuvallisia ohjeita, mutta löysin tämän neulakinnassivuston. Minulla on ihan se käsitys, että sivuston tekijä on sama kuin Lankatekniikoiden käsikirjassa, mutta en me vannomaan, kun en voi nyt asiaa kirjasta tarkistaa. Sivuilla on paljon linkkejä videoihin ja itse opettelin tekniikkaa tämän videon avulla.





Paras tapa neulakinnastekniikan opetteluun olisi varmasti se, kun kokenut neulakintaiden tekijä istuisi vieressä ja näyttäisi kädestä pitäen kuinka homma toimii. Välillä ainakin tunsin itseni tosi luupääksi, enkä meinannut millään päästä edes alkuun. Neulakinnassivusto on todella upea ja samoin videoiden eteen on nähty paljon vaivaa, joten taitojen opiskelu on kenen tahansa ulottuvilla.


Tekniikan oppiminen oli minulle mielenkiintoinen, mutta hyvin haastava kokemus. Eipä sitä niin vaan neulottukaan lapasia. Itseasiassa harjoittelu pitäisi aloittaa taas alusta, kun olen varmaan jo autuaasti nohtanut koko tekniikan. Sitäpaitsi silmukkatekniikoita on lukuisia erilaisia, joten haastetta riittää pitempäänkin neulakintaita ahkeroineelle.

Vasemmanpuoleinen pikku myttyrä on siis aloittamani lapasen kärki. :) Oikeanpuolimainen on vain harjoittelupätkä, mutta kuvat eivät näytä ollenkaan sitä, kuinka monta kertaa purin ja neuloin tuota pikkupätkää uudelleen ja uudelleen. Neuloksen purkaminen on muuten melko työlästä, koska se ei purkaudu lainkaan niin kuin virkattu tai neulottu neulos. Jokainen pisto on purettava erikseen. Oikeastaan olisi pitänyt ottaa harjoitteluun jotain vähemmän tärkeää lankaa kuin tämä  syntymäpäivälahjaksi saatu kasviväreillä käsinvärjätty, mutta kun minä tosiaan kuvittelin tuosta noin vaan sukkelaan kinnasneulailevani ne lapaset...

Taustalla muuten näkyy joululahjaksi saamani nahkakantinen, käsintehty muistikirja. Anoppi oli sen jostakin kirpputorilta täysin käyttämättömänä pelastanut. Muistikirjassa on kaksi käsin sidottua lehtiötä, joihin voin kirjoitella tärkeitä muistiinpanoja projekteistani. :)

maanantai 20. tammikuuta 2014

Tammikuussa työn alla

Edellisessä postauksessa kerroinkin, että huonossa hapessa olevan läppärini tilalle ostin uuden. Ja voi pojat, kyllä tietokoneen vaihtaminen on melkein yhtä työlästä kuin asunnosta toiseen muuttaminen. Olen aina luullut olevani aika sujut tietotekniikan kanssa, mutta... Sain pelastettua vanhalta koneelta tiedostoja muistitikulle. Koska vanhan läppiksen näyttö oli rikki, jouduin sen ensin kytkemään pöytäkoneemme näyttöön (mikä sujui ihme kyllä ongelmitta). Kun tuli aika siirtää tiedostot tikulta uuteen koneeseen, ne ei mystisesti enää olleetkaan tikulla. Ei aavistustakaan mihin bittiavaruuteen lie kadonneet. Onneksi sentään kaikki valokuvat löytyi, koska ne taisi olla tärkeimmät. Muutakin hässäkkää on riittänyt, mutta ehkä tämä rakkine tästä saadaan vielä toimimaan omistajalleen mieluisalla tavalla.


Ostin ennen joulua Villavintiltä Rakkaat Rasat-tekemispaketin. Mallin on suunnitellut Anne Honkala ja lapasissa seikkailee kettu. Nyt olen taas jotenkin päässyt kirjoneuleyökötyksestä eroon ja tuntuu ihan mukavalta neuloa ajatuksen kanssa ja hitaasti. Olen jopa kehitellyt kirjoneuletekniikkaani.  Ostin tarvikepaketin lisäksi magneettitaulun, joka on aivan verraton apu kirjo- tai pitsineulekaavion seuraamisessa. En ymmärrä miten olen aiemmin edes pärjännyt ilman tätä apuvälinettä, nyt en luovu siitä enää millään.


Päättelyä ja muotoilua vaille valmiina olisi mintunvihreä virkattu matto. Väri näyttää kuvassa paljon haaleammalta kuin tosielämässä. Niskat on taas tehokkaasti jumitettu viikoiksi eteenpäin, pitäisi muistaa venytellä useammin. Lähdenkin tästä jumppaamaan (niin varmaan :D).  

lauantai 18. tammikuuta 2014

Etana päivittää

Vuodenvaihteen jälkeen blogin päivitys on ollut vähän tahmeaa. Osasyynä lienee se, että bloginpäivitysvälineeni sanoi sopimuksensa irti. Se oli jo aikaisemmin ottanut hieman osumaa, mutta lopulliseksi kohtaloksi koitui putoaminen sohvalta. Ensin vaikutti siltä, että miniläppikseni selviytyi onnettomuudesta muutamilla värillisillä viivoilla näytössä. Lopulta näyttö kuitenkin pimahti lopullisesti eikä mitään ollut enää tehtävissä. Tärkeitä tiedostoja on edelleen pelastamatta raajarikon koneen uumenissa.

Ei auttanut muu kuin lähteä läppärikauppaan. Arvasin jo etukäteen, että tunnen oloni siellä täysin tampioksi. En ole niin kovin haltioissani modernista teknologiasta, vaikka tulenkin sen kanssa joten kuten toimeen. Kännykänkin valitsen mieluiten perinteisillä näpyköillä varustettuna. Kaupat tuli kuitenkin tehtyä ja tässä sitä taas päivitellään. Tällä kertaa yritän pitää läppiksen perheen pienimmän ulottumattomissa.

Joulusta alkaa olla jo kuukausi, mutta muutamat paketteihin päätyneet lapaset ja yhdet sukat on täällä näyttämättä.










Sukista ei ole oikeastaan muuta mainitsemisen arvoista muuta kuin kirjava lanka, jonka ostin viime vuonna Seinäjoen käsityömessuilta Sedun artesaaniopiskelijoilta. Lapaset ovat mukaelma Lovikka-lapasten ohjeesta ja neulottu nro 8 puikoilla. Yhdistelin ennakkoluulottomasti hyvin erilaisia lankoja akryylista villaan. Lapasissa on käytetty Marks&Kattensin Kosmosta, Dropsin Alpacaa, Novitan Silver- ja Gold-lankoja, Isoveljeä, Nallea, Huopasta, Rose mohairia ja Puro baticia. En ole kyllä enää 100 % varma mitä lankoja oli missäkin lapasissa, koska minulla on vain kuvat jäljellä ja lapaset olen neulonut yhden parin peukaloita lukuunottamatta miltei vuosi sitten. Kolme pariskuntaa sai siis joululahjaksi lapaset.

Hui kun tuntuu kovalta tuo pakkanen leppeän joulukuun jälkeen. Onneksi lumi tuo vähän valoa tähän pimeään vuodenaikaan. Ja voooi kuinka ilahduinkaan, kun blogini lukijakunta oli taas kasvanut yhdellä uudella lukijalla, se kyllä lämmittää mieltä, vaikka varpaat on villasukistakin huolimatta jäässä. : )

sunnuntai 5. tammikuuta 2014

Vuoden ensimmäiset valmistuneet

Joululahjoiksi menneitä käsitöitä on muutama näyttämättä täällä blogissa, mutta tässä välissä laitan kuvia eilen valmistuneista käsitöistä. Neiti Silmukkainen sai kummitädiltään Tampereen käsityömessutuliaisina Novitan Helpot-lehden, jossa on 31 mallia helppoihin asusteisiin. Neiti löysikin heti mieluisan käsityön toteutettavaksi, mutta sopivaa Novitan Tuubi-lankaa tuntui olevan perin hankala löytää. Sitten kun sitä viimein sain käsiini, totesin, että värivalikoima (löysin vain mustaa) eikä kallis hintakaan miellyttänyt. Tarjolla oli kuitenkin Kauhavan Kangas-Aitan Esteri-ontelokudetta, josta löytyi tyttären toivoma turkoosi väri ja hintakin oli huomattavasti huokeampi. Esteristä syntyi 8 ja 10 virkkuukoukuilla tämä Jumppatuubi!


Yhdessä Neidin kanssa luettiin ohjetta, mutta virkkaustyön hän on tehnyt ihan itse ja tuubi valmistui parissa illassa. Neiti ei kuitenkaan halunnut ihan niin pitkää puikulaa kuin ohjeessa oli, joten jätettiin sitten lyhemmäksi. Sisään mahtuu yllättävän paljon tavaraa, vaikka halkaisija ei ole kovin suuri. Esteri on aivan ihanaa virkattavaa. Se on joustavaa ja asettuu kuosiinsa helposti höyryttämällä. Toisaalta onhan se vähän "muovisen" tuntuista. Mutta juuri tähän jumppatuubiin sopii materiaalina oikein passelisti samoin kuin kylpyhuoneen ja wc:n matoiksi. Esteriä ostin 1,25 kg:n kartion ja tuubin jälkeen kudetta jäi reilusti. Minä sitten virkkasin siitä pienen vessan maton.


Ohjeena käytin Molla Millsin Virkkuri-kirjasta Heksagon-maton ohjetta. Virkkuukoukku nro 8 sopii Esteriin minun käsialalallani parhaiten ja sillä mentiin. Maton halkaisija on pikkuruiset 60 cm.


Viimeisen kerroksen tein puolipylväitä ja huolittelin reunan tekemällä piilosilmukoita edellisen kerroksen puolipylvässilmukoiden takareunaan. Tätä piilosilmukkareunusta olen käyttänyt lähes kaikissa virkkaamissani matoissa.

Sain myös kullanarvoisen vinkin Esteriä ostaessani. Kude lähtee purkautumaan tosi helposti, joten kuteen pää kannattaa polttaa sytkärillä suppuun. Tätä en ole aiemmin tullut ajatelleeksi ja olen päätellyt kuteen aina vaivalloisesti rullalangalla. Puuvillakuteessa, kuten Lillissä muuta vaihtoehtoa ei olekaan kuin langalla päättely. Matonkudetta virkatessa kude alkaa myös helposti kiertyä, mikä on tosi ärsyttävää. Sen voi estää siten, että purkaa kudetta kartiolta niin, että kartio makaa lappeellaan tai vaihtoehtoisesti, jos pitää kartiota pystyasennossa, niin kääntää sitä välillä ylösalaisin kuin tiimalasia. Sama kiertymisefekti tapahtuu kudekeriltä virkatessa. Jos kude kiertyy oikein pahasi, voi kuteen aina välillä kiinnittää hakaneulalla kerään, nostaa kerän ilmaan ja antaa sen omalla painollaan pyörittää kierteen pois.